Aryan opetusjärjestelmät

"Opintie on se kaikkein kuoppaisin, lätäkköisin ja takuuvarmasti jyrkin."

Sisällysluettelo:

Käsitys opiskelemisesta

Andoriassa ja Reloreassa ei ole yleistä oppivelvollisuutta. Etenkin maatalojen lapset saattavat elää, kasvaa ja kuolla kotipaikallaan koskaan oppimatta lukemaan.

Opiskelua kuitenkin arvostetaan ja pidetään tienä vaurastumiseen, kunnioitukseen sekä pidempään elämään, joten suurin osa manneraryalaisista käy edes jossakin vaiheessa elämäänsä jonkinlaista koulua. Koulutuksetta jäävät ovat yleensä maatalojen tai kaupunkityöläisten lapsia, joilla on kotona niin paljon velvollisuuksia, ettei heidän työpanoksestaan voida tai tahdota luopua. Heistä tulee yleensä aikuisina vanhempiensa työn jatkajia. Onkin totta, että koulutus tarjoaa mahdollisuuden uudenlaiseen elämään, mutta kaikki odotukset eivät silti pidä paikkaansa. Esimerkiksi sotaoppilaitosten oppilaiden eliniänennuste ei nouse, vaan romahtaa siinä vaiheessa, kun he astuvat jalallaan kouluun.

Opiskelemista pidetään kurinalaisena ja koulivana kokemuksena, joka erottaa vahvat heikoista ja älykkäät tyhmistä. Vaikka se tekee opiskelemisesta usein epämiellyttävää, sen uskotaan olevan tehokasta ja asiaankuuluvaa. Mitä epätoivoisempi on tarve koulutettuun väkeen (kuten sotilaisiin) sitä vähemmän arvostetaan myös hitaammat huomioivaa opetustapaa.

Mitä vähemmän oppineesta asuinyhteisöstä on kyse (esimerkiksi pienet maalaiskyläyhteisöt), sitä vähemmän erilaisista kouluista yleensä tiedetään. Suureen maailmaan lähtenyt lapsi ei välttämättä tiedä ennen koulutuksen alkamista vaikkapa sitä, että on lupautunut liittymään sotaoppilaitoksen sotajoukkoihin.

Manner-Aryasta eroten Neamissa on yleinen oppivelvollisuus, joka koskee kaikkia kansalaisia. Heidän on osallistuttava 4-luokkaiseen perusopetukseen kansakoulussa.

Käsitys oppilaista ja opettajista

”Nyrkki voi olla opetusvälineistä tärkein. Kun lapsi oppii nöyrästi keskittymään opetukseen, hänestä tulee kuuliainen ja viisas aikuinen. Lepsu opettaja turmelee epävarman lapsen sallimalla laiskuuden ja häiriköinnin. Eikä pelkästään tämä lapsi kärsi, vaan vilkkaus häiritsee myös muita ja leviää arvaamattomasti. Hyvä opettaja ymmärtää välttämättömiä toimia.”

Oppilaan asema

Aryalainen ihanneoppilas on äänetön, keskittymiskykyinen ja ahkera. Hänen ei ole tarkoitus keskeyttää opettajaansa tai häiritä kanssaopiskelijoitaan. Jos opettaja pyytää tekemään jotakin, oppilaan odotetaan toimivan välittömästi ja kyselemättä. Epävarmuuden hetkellä paras toimintatapa riippuu opettajasta: jotkut pitävät kohteliasta huomionpyytämistä oikeana toimena, kun taas toiset saattavat pitää sitä tunnin häiritsemisenä ja osoituksena tyhmyydestä, jolloin oikea keino olisi kysyä asiaa oppitunnin jälkeen. Oppilaan asema vaihtelee jonkin verran koulusta toiseen. Sotaoppilaitoksissa ja oppilasmäärältään suurissa kouluissa yksilö on parhaimmillaan ollessaan tehokas, mutta näkymätön. Yksityisopetuksessa oppilaalla sen sijaan voi olla hyvinkin lämmin ja joustava suhde opettajaansa. Koululaitoksissa oppilaan ei kuitenkaan ole tarve loistaa läsnäolollaan vaan suorituksillaan.

Opettajan asema

Opetustilanteessa opettaja on oppinut ja esimerkillinen aikuinen, jonka tehtävä on saada oppi perille. Hänellä ei ole minkäänlaista vastuuta ottaa henkilökohtaista kontaktia yksittäisiin oppilaisiin. Opetustilanteessa ei ole kyse kenenkään tunteista, vaan yksinkertaisesta tiedonsiirrosta. Siksi opettajalla on yleensä valta toimia parhaaksi näkemällään tavalla, kunhan oppimistaso pysyy korkealla. Kirjoittamaton sääntö onkin, etteivät opettajat puutu toistensa opetustapoihin. Koska oppilailla saattaa olla harhaluuloja oppitunnin tarkoituksesta tai asemastaan ryhmässä, yleisin kurinpitotapa on ruumiillinen kuritus ja sanallinen nuhtelu. Oppilaat oppivatkin yleensä nopeasti puhuttelemaan opettajiaan kuten he ovat: ylempiarvoisina. Kotiopettajan toimivalta saattaa olla oppilaitosten opettajien toimivaltaa huomattavasti kapeampi, mutta useimmat vanhemmat ymmärtävät nyrkin arvon opetusvälineenä.

Opetusjärjestelmät

* Andorian kuninkaalliset sotaoppilaitokset,
Relorean keisarilliset sotaoppilaitokset,
Neamin suurruhtinaalliset sotaoppilaitokset

** Andorian kuninkaalliset sotakoulut,
Relorean keisarilliset sotakoulut,
Neamin suurruhtinaalliset sotakoulut

*** Andorian kuninkaalliset sotaopistot,
Relorean keisarilliset sotaopistot,
Neamin suurruhtinaalliset sotaopistot

**** Kuninkaalliset ammattioppilaitokset,
keisarilliset ammattioppilaitokset,
suurruhtinaalliset ammattioppilaitokset

Yleissivistävä koulutus

 

Kinkerit

”Siellä ne istuivat otsat rypyssä, ukot ja akat, ja tavasivat pyhää sanomaa. Hiki oli vielä päivän elonkorjuulta.”

Kinkerit ovat kierteleviä opettajia, jotka kulkevat yleensä yksin tai parina pitäjästä pitäjään ja pikkukylästä pikkukylään. He pysähtyvät kuhunkin paikkaan opettamaan lukemista, kirjoittamista ja laskentoa, ja oppilaina saattavat olla niin lapset kuin aikuisetkin. Lukemisen opetusmateriaalina toimii yleensä jokin isänmaallinen tai uskonnollinen teos, mikä osaltaan sivistää rahvasta. Opetustilana saattaa toimia mikä tahansa sali, kapakka, lato tai tilava tupa. Paikoissa, joissa on jo koulu, kinkerit saattavat jäädä hetkeksi vaihtamaan tietoa paikallisen opettajan tai opettajien kanssa tai pitämään muutaman oppitunnin.

Palkkansa he saavat joko yhteisön keräämänä kolehtina tai kultakin opetettavalta erikseen. Siksi palkan suuruus ja laatu vaihtelee huomattavasti. Vaatimaton kinkeri voi tyytyä yösijaan, ruokaan ja sukkien paikkaamiseen siinä missä ahneempi ja laskelmoivampi voi tehdä hyvänkin elannon. Kinkerit eivät asemastaan huolimatta ole välttämättä erityisen koulutettuja. Jotkut ovat saaneet itsekin oppinsa vain kiertelevältä kinkeriltä kun taas toiset ovat vakituista työpaikkaa vailla olevia entisiä ammattiopettajia.

 

Kansakoulu

”Penkkirivissä oli istuttava suorana ja hiljaa, ja kun opettaja pyysi lukemaan ääneen, sieti nousta ylös ja tavata kiltisti. Joskus sitä sen ikäiset lapset villiintyivät. Sitten istuttiinkin kaikki laiskanläksyssä ja kotona odotti varmasti vitsaa. Mutta kyllä jokainen taisi oppia lukemaan ja lausumaan ulkoa Heritheraan isänmaallisia runoja.”

4-luokkaiset kansakoulut tarjoavat manneraryassa vapaaehtoista ja Neamissa pakollista perusopetusta kaikille kansalaisoikeuksien haltijoille varakkuuteen tai sukupuoleen katsomatta. Kansakouluja on kaikissa kaupungeissa ja kauppaloissa sekä useimmissa kylissä. Yleensä koulut ovat sekakouluja, mutta isommilla paikkakunnilla on myös erillisiä tyttö- ja poikakouluja. Oppiaineita ovat lukeminen ja kirjoittaminen, laskento, uskonto, luonnontieto, yhteiskuntaoppi, käsityöt ja nykyään yleensä myös kodinsuojataito, joka opettaa toimimaan sodan vaaratilanteissa

Opiskeleminen alkaa, kun lapsi on täyttänyt neljän, mutta manneraryassa lapsi saa olla jopa kuuden vanha ennen aloittamistaan. Manneraryassa onkin yleensä kullakin luokalla yhden tai kahden ajankierron ikäeroja oppilaiden välillä. Ei ole kuitenkaan aivan tavatonta, että pienissä yhteisöissä kenen tahansa annetaan opiskella, jolloin joukossa voi olla myös vanhempia lapsia, aikuisia ja vanhuksia.

Kansakoulu on jaettu alakansakouluun ja yläkansakouluun, joista kumpikin kestää kaksi ajankiertoa. Alakansakoulun käytyään lapsella on valmiudet pyrkiä useimpiin sota- ja ammattioppilaitoksiin sekä maagiakatemioihin. Yläkansakoulun käytyään lapsi voi hakea oppikouluun.

 

Oppikoulu

”Arvostelu oli todella armotonta ja kaikki piti oppia ulkoa. Oppikoululaisen tunnistikin tummista silmänalusista ja kasasta kirjoja, joita hän kanniskeli vapaa-aikanakin. Vaan olihan se arvotettua olla viisaiden ja älykkäiden oppilaitoksessa.”

8-luokkainen oppikoulu jaetaan keskikouluun ja yläoppikouluun, joista kumpikin kestää neljä ajankiertoa. Oppikouluja on kaikissa kaupungeissa ja monissa kauppaloissa, mutta hyvin harvoin kylissä. Yleensä ne on jaettu tyttö- ja poikakouluihin. Kansalaiset, jotka ovat käyneet yläkansakoulun ja joilla on ikää vähintään kahdeksan ajankiertoa, voivat keväisin hakea opiskelupaikkaa ottamalla osaa pääsykokeeseen, joka pitää sisällään esseen sekä laskennon tehtäviä. Koe on vaativa ja stressaava, eikä itse opiskelukaan ole helppoa: ei ole poikkeuksellista lopettaa oppikoulua kesken.
Lisäksi oppikouluopetus on maksullista ja yleensä siihen on varaa vain hyväpalkkaisilla. Kussakin koulussa on kuitenkin niin kutsuttuja vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, jolloin kouluun pääsevät ilmaiseksi tai alennetulla maksulla erityisen lahjakkaat oppilaat. Näin köyhemmänkin luokan lapset voivat päästä korkeamman tason opetukseen.

Keskikoulussa opetetaan lukemista ja kirjoittamista, laskentoa, uskontoa, luonnontietoa, maantietoa, yhteiskuntaoppia, historiaa sekä puhe- ja väittelytaitoja. Yläoppikoulussa opetellaan lisäksi muinaisia kieliä, filosofiaa ja lakitietoa. Keskikoulusta ja yläoppikoulusta saadaan erilliset todistukset ja monet lopettavat opiskelunsa keskikoulun jälkeen, sillä todistuksella pääsee useimpiin ammatillisiin oppilaitoksiin ja se itsessään voi riittää moniin ammatteihin. Yläoppikoulun päätteeksi saadaan päästötodistys ja niin kutsuttu suurioppilaan huivi, jota muut eivät saa pitää. Suurioppilas on ainut yleissivistävän opetuksen ammattinimike ja erittäin arvotettu: suurioppilaat pääsevät yleensä mihin tahansa akateemiseen tai hallinnolliseen virkaan.

Sotaoppilaitokset

Sotaisalla mantereella sotilaiden ammattiryhmästä on tullut niin merkittävä, että sen oppilaitokset luokitellaan omassa ryhmässään. Kaikkia oikeina pidettyjä sotaoppilaitoksia yhdistää kaksi asiaa, jotka erottavat ne muista kouluista: ne opettavat oppilaistaan sotilaita ja niillä on omat sotajoukot. Osa laitoksista on kruunun oppilaitoksia (Andoriassa kuninkaallisia, Reloreassa keisarillisia ja Neamissa suurruhtinaallisia), osa osittain omavaltaisia ns. nationalistioppilaitoksia. Lisäksi on olemassa pieni joukko täysin omavaltaisia sotaoppilaitoksia, mutta ne eivät saa olla oppilasmäärältään suuria eivätlä pitää omia sotajoukkoja. Lisäksi niiden toimintaa vahditaan tarkasti. Kaikissa sotaoppilaitoksissa pysyviä opettajia kutsutaan mestareiksi ja lyhyempien opintokokonaisuuksien vetäjiä kouluttajiksi. Sotaoppilaitoksissa opinnot on jaettu ammattitasoihin ja ammattitasot luokkatasoihin, joista kunkin odotettu suoritusaika on yksi lukukausi. Opintojen venähtäminen on kuitenkin tavanomaista etenkin pidemmälle ehtineiden joukossa. Ammatti- ja luokkatasoista kerrotaan tarkemmin luvussa ”Maagien ja sotureiden opiskelutasot”.

 

Sotakoulut

”Sotilaan peruskoulutukseen sotakoulu on sotaopistoa armahtavampi valinta. Tiedätkö, simputtajasi ei ole kuuden ajankierron kokemuksen omaava ammattitappaja.”

Sotakoulut tarjoavat kolmen ajankierron pituisen ammattiopetuksen, jonka päätteeksi opiskelijasta tulee ammattisotilas (valintansa mukaan soturi, velho, noita tai parantaja). Ensimmäinen taso on ns. noviisitaso, jonka aikana opiskelijat opettelevat perusselviytymistaitoja ja valmistavat kehoaan ja mieltään varsinaisiin ammattiopintoihin. Noviisitasoa seuraa tasokoe, jonka läpäisseistä opiskelijoista tulee Kelpuutettuja ja he valitsevat joko sotilaan, velhon, noidan tai parantajan opinnot, jotka kattavat kaksi luokkatasoa (Kelpuutetut 1. taso ja Kelpuutetut 2. taso). Kelpuutetun opintojen päätteeksi on toinen tasokoe, jonka läpäisseet saavat soturin tai maagin (tarkemmin ottaen velhon, noidan tai parantajan) sekä sotilaan ammattinimikkeet. Sotureiden opintoihin kuuluu muun muassa aseenkäsittelyä, strategiaoppia ja fyysistä voimaa. Maagit taas opiskelevat esimerkiksi magiataistelua, hyökkäävää ja puolustavaa magiaa sekä psyykkistä voimaa. Osa sotakouluista on soturikouluja ja niissä opetetaan vain noviiseja ja sotureita. Osa kouluista on vastaavasti maagikouluja ja osa maagi- ja soturikouluja.

Kruunun ylläpitämiä kouluja on kaikissa kaupungeissa. Nationalistikoulut ja täysin omavaltaiset koulut ovat yleensä jonkin matkan päässä asutuskeskuksista.

Sotakouluihin päästäkseen hakijan on oltava valtionsa kansalainen, vähintään kuuden ajankierron ikäinen ja edes välttävästi lukutaitoinen. Jotkin koulut ovat kokonaan maksullisia, toisissa kouluissa vain noviisiajankierrosta maksetaan rahalla ja Kelpuutetun opinnoista liittymällä koulun sotajoukkoihin.

 

Sotaopistot

”Missään muussa oppilaitoksessa ei näe kerralla niin montaa ammattilaista kuin sotaopistossa. Ammatinharjoittajat kerääntyvät niihin syventämään taitojaan jopa seitsemän luokkatason verran. Hullua.”

Sotaopistot tarjoavat korkeinta sotilaan koulutusta, mutta usein myös sotakouluopintoja vastaavan perusammattiopetuksen. Opistoissa ammattilaisia opettavat vielä kovemmat ammattilaiset, jotka kovalla kädellä koulivat alansa taitureita vielä vähän paremmiksi.

Sotaopistossa, jossa tarjotaan myös perusammattiopetusta, on kaikkiaan huimat kymmenen luokkatasoa: noviisitaso, kaksi Kelpuutetun tasoa, kaksi Vannoutuneen tasoa, kolme Kuroutuneen tasoa ja kaksi Vihkiytyneen tasoa. Tasonimikkeestä toiseen siirryttäessä suoritetaan tasokoe, joka on läpäistävä, jotta seuraavalle tasonimikkeelle (esim. Vannoutuneesta Kuroutuneeksi) voi siirtyä. Kukin taso kestää periaatteessa yhden lukukauden, mutta mitä korkeamman tason opiskelemisesta on kyse, sitä tavanomaisempaa tasonimikkeen viimeisen tason reputtaminen ja sen uusiminen on. On täysin tavanomaista opiskella 12—14 ajankiertoa ennen kuin läpäisee viimeisen tasokokeen ja saa täysoppineen (Vihityn*) ammattinimikkeen. Kaikki sotaopistot eivät tarjoa lainkaan perusammattiopetusta, vaan keskittyvät korkeampiin opiskelutasoihin.



Jos oppilaitokseen kuuluu noviisi- ja Kelpuutetun tasot, opiskelija voi aloittaa sotilaan opinnot sotaopistossa. Vaatimukset ovat samat kuin sotakoulussa: kansalaisuus, vähintään kuuden ajankierron ikä ja vähintään välttävä lukutaito. Jos oppilaitoksessa ei ole alempia opiskelutasoja, on pääsyvaatimuksena myös jo hankittu soturin tai maagin ammatti eli henkilön pitää ensin opiskella joko sotakoulussa tai toisessa sotaopistossa.

Sotakoulujen tapaan myös sotaopistot jaetaan valtiollisiin ja nationalistisiin opistoihin ja opetustarjontoja on kolmenlaisia: on soturiopistoja, maagiopistoja sekä maagi- ja soturiopistoja. Oppilaitokset sijaitsevat hajanaisesti. Joissakin kaupungeissa on sotaopistoja, jotkin sijaitsevat hivenen erillään asutuskeskuksista, jotkin ovat keskellä korpea. Opiskelu maksetaan yleensä noviisitasolla rahalla, myöhempinä ajankiertoina liittymällä koulun sotajoukkoihin. Joissakin opistoissa sotajoukkoihin liittymisen lisäksi on pakko maksaa myös lukukausimaksua. Jotkin sotaopistot ovat erikoistuneet opettamaan juuri tietynlaisia joukkoja, kuten ratsumiehiä, lentäjiä tai merisotamiehiä.

 

Upseeriopistot

”Rintamalla he eivät osaisi pitää huolta itsestään, mutta rauhallisessa komentohuoneessaan he pitävät huolta kaikista. Luulen, että erityisesti nationalistisuurmestarit halveksuvat heitä, sillä en koskaan ole tavannut upseeriopiston väkeä nationalistioppilaitoksen palkkalistoilla.”

Sotakoulut ja -opistot kouluttavat ammattisotilaita, jotka kykenevät taistelemaan ja selviämään. Valtion ylläpitämät upseeriopistot keskittyvät kouluttamaan henkilöitä, jotka eivät itse toimi taistelijoina. He eivät siis saa soturin tai maagin koulutusta, vaan heistä opetetaan taistelu- tai huoltostrategeja. Taistelustrategien koulutus tähtää hyökkäys- ja puolustusstrategioiden suunnitteluun. Huoltostrategit keskittyvät taistelurintaman takaisiin suunnitelmiin, joihin kuuluu mm. joukkojen huoltaminen. Upseeriopistot ovat pitkään kouluttaneet myös vakoojia ja lähettejä, joiden koulutus ei takaa upseerinarvoa. Näiden koulutuslinjojen lukukausimaksut ovat strategialinjoja kohtuullisemmat ja niillä on muutama vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikka.

Upseeriopistoon päästäkseen täytyy alla olla joko keskikoulun todistus ja kahdentoista ajankierron ikä tai vähintään Kuroutuneen arvo sotaopistosta. Niin, ja jos strategiksi haluaa, myös varakas, sillä lukukausimaksut ovat päätähuimaavia ja vapaaoppilaspaikkoja ei ole. Opiskelu kestää kuusi ajankiertoa ja pitää sisällään kolme vaihetta: kaksi tasoa alaluokkia, kaksi tasoa keskiluokkia ja kaksi tasoa yläluokkia. Jokaisen tason lopussa on tasokoe, jonka läpäiseminen antaa oikeuden siirtyä seuraavalle opiskelutasolle. Strategialinjan opiskelijoille jokainen läpäisty tasokoe tuo myös upseerinarvon alkaen vänrikistä ja päättyen lopulta everstiluutnanttiin.

Upseeriopistoja on vain muutama. Niitä pidetään rikkaiden snobien laitoksina, joiden upseerit eivät tiedä mitään käytännön sotimisesta ja jonne yhteiskunnan kerman lapset on lähetetty saamaan kunniakas sotilaskoulutus ilman verta ja mutaa. Siitä huolimatta upseeriopistosta valmistunut löytää aina töitä sotaisalla mantereella.

Ammattioppilaitokset

 

Maagiakatemiat

”Otetaan maineikas historia, magiakalujen monopoli, marmoripylväsasenne, kirjahyllyjen aarniometsä ja yhdistetään siihen sotaoppilaitosten hiki, sylki ja isän käsi.”

Maagiakatemiat ovat sotivista oppilaitoksista erikoisimpia, sillä ne ovat ensisijaisesti vapaita ammattioppilaitoksia, joiden oppilaista koulutetaan maageja, ei sotilaita. Akatemioilla on kullakin kuitenkin omat nationalistijoukkonsa*, johon värvätään koulun nykyisiä ja entisiä oppilaita. Joukkoihin kuuluvat vapautuvat korkeista lukukausimaksuista tai valmistuttuaan saavat asianmukaista palkkaa. Maagiakatemiasta oppilas ei kuitenkaan voi saada sotilaan ammattinimikettä, vaikka hän toimisi ammatikseen sotilastehtävissä. Sen tähden maagiakatemioita ei lasketa varsinaisesti sotaoppilaitoksiin. Kaikista nationalistijoukoista akatemiajoukot ovat yksi innokkaimmista kääntymään valtionarmeijan puoleen: jos akatemiajoukot tekevät yhteistyötä toisen sotilaallisen ryhmittymän kanssa, kyse on useammin kruunun kuin nationalistien joukosta. Asian ennallaanpysymiseen liittynee se, että vain harvoin akatemiasuurmestari valikoituu muualta kuin maagiakatemian omista entisistä oppilaista.



Maagiakatemioita on kussakin valtiossa vain yksi: alkuperäinen Maagiakatemia Relorean Vesmanissa, Maagikirjastot Andorian Morowessa ja Maagein pylväs Neamin Kaputainissa. Niissä ei ole noviisitasoa lainkaan, vaan kaikki aloittavat Kelpuutettuina.

Maagiakatemioissa säilytetään suurinta osaa kunkin valtion magiaa käsittelevästä kirjallisuudesta, ne pitävät monopolia magiakaluista ja ovat ainoita laitoksia, joissa maagi voi korottaa maagikategoriaansa. Siksi maagiakatemioihin yleensä kerääntyy mestareista osaavimmat ja kouluja pidetään korkeassa arvossa. Lukukausimaksut ovat sen mukaiset ja vaikka kouluilla on Vannoutuneiden tasolta lähtien vapaaoppilas- ja puolivapaaoppilaspaikkoja, päätyvät useimmat köyhempien perheiden lapset muualle.

 

Temppelikoulut

”Arjen ja tiedon keskellä, lähempänä menneisyyttä, hän koskettaa nöyrästi lattiaa ja pyyhkii saumat. Hänen aikansa on taivaankansi ja savun läpi hän näkee.”

Temppelikoulut ovat arvostettu ja poikkeuksellinen ryhmä jo itsessään. Vain niistä valmistuu shamaaneja, jotka uskonnollisina johtajina ovat muita ammattiryhmiä korkea-arvoisempia. Temppelikoulut itsessään eivät kuitenkaan ole prameita: ne sijaitsevat temppeleiden yhteydessä ja vaikka ovatkin usein koristeellisia rakennelmia, itse elämä niissä on askeettista. Se ei ole varsinaista opiskelua vaan elämäntapa, johon kuuluu jonkin verran opettelemista ja runsaasti rukoilua, hartautta ja työntekoa.

 

Muut ammattioppilaitokset

”Työ on leipää ja siemeniä.”

Lähes kaikki muut ammattioppilaitokset ovat ammattikiltojen ylläpitämiä kouluja. Näitä ovat esimerkiksi Andorian aseseppien killan aseseppäkoulut ja Relorean matonkutojien killan koulu. Oppilaitosten suuruus vaihtelee pienistä työpajoista suuriin koululaitoksiin ja opetuksen taso on yhtä kirjava. Oppilaitokset opettavat halukkaille valitun ammatin saloja ja tuottavat näin ammattitaitoista työvoimaa. Joihinkin laitoksiin pitää hakea kokein tai näytöin, toisiin pääsee kohteliaasti pyytämällä.

 

Kotiopettajat ja yksityiset opettajat

”Kun olet yksityinen opettaja, saavutaan sinua katsomaan kuin taulua. Kun olet kotiopettaja, olet talon arvokkain tahi mitättömin mööpeli.”

Kuka tahansa voi olla tai esiintyä yksityisenä opettajana. Vaatimuksena on vain, että kykenee vakuuttamaan työnantajan taidoistaan. Etenkin vanhoilla päivillään monet ammatinharjoittajat opettavat maksusta taitojaan eteenpäin.

Kotiopettajat taas ovat yleensä yleissivistävissä kouluissa opiskelleita henkilöitä, jotka varakkaat perheet palkkaavat opettamaan lapsilleen vastaavaa sivistystä kuin kansakouluissa. Mitä korkeammassa asemassa henkilö on, sitä epätodennäköisemmin hänen lapsensa astuu jalallaankaan kaikille avoimen kansakoulun ovesta. Tällaiset henkilöt eivät yleensä ota palvelukseensa henkilöä, jolla ei ole antaa todistusta koulutuksestaan.

Kotiopettajien ja yksityisten opettajien palkka ja työolot ovat hyvin vaihtelevia. Joskus joku tekee hyvinkin rahaa, joskus joku sekaantuu yläluokan elämään niin, ettei kykene lopettamaan töitään, vaikka työnantaja pahoinpitelisi.

Arvioinnit ja todistukset

”Valmistaudu? En minä valmistaudu kokeisiin. Sitä täytyy vain olla vähän luovempi kuin muut.”
— nimettömäksi jäävä relorealainen oppikouluoppilas

”Tasokoeaikaa pitäisi lyhentää. Se on silkkaa mestareiden suuruudenpönkityksen tuotetta. Nälkäisyys ja hikoileminen ja itsensä raastaminen ja inehmojen itkettäminen ei voi olla tarpeellista!”
— Gumallah Gendon Maginnahintytär, andorialainen upseeriopiston oppilas

”Toki. Naarmuja, ruhjeita, mustelmia, tikattuja haavoja, vesikelloja, oksentelua, murtuneita luita, henkisiä romahduksia. Kaikki me olemme repaleina tasokoeaikaan.”
— nimettömäksi jäävä relorealainen nationalistikoulun oppilas

”No joo. Onhan minunkin ryhmissäni joskus menehtynyt oppilaita. Sitä on sitten seuraavalla kerralla osattu varautua turvatoimissa, mutta eihän kaikkea voi nähdä ennalta.”
— Wandensur Asuriah Envamenpoika, Mayarnan maagi- ja soturiopiston mestari, (keskustelusta 79 Ak sodanaikaa)

Kinkerit

Kinkereiltä ei saa todistuksia, mutta usein heiltä voi ostaa kirjallisen arvion luku- ja kirjoitustaidosta tai laskentotaidosta.

Kansa- ja oppikoulut

Kansa- ja oppikoulussa kussakin aineessa järjestetään kokeita silloin tällöin opintojen etenemisestä ja opettajasta riippuen sekä viimeiseksi keväällä. Kokeista saadaan arvosana asteikolla 0—5, jossa nolla on hylätty ja viisi erinomainen. Jokaisen lukukauden päätteeksi saadaan todistus, jossa on lukukauden kokeiden keskiarvo kustakin oppiaineesta pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Jos oppilas menestyy liian huonosti ja saa huonon todistuksen, hän jää luokalleen.

Kansa- ja oppikoulun päätteeksi saa päästötodistuksen, jossa on kunkin oppiaineen keskiarvo koko kansakoulu- tai oppikouluajalta pyöristettynä siihen suuntaan, mihin viimeisen lukukauden todistuksen keskiarvot osoittavat.

Sotaoppilaitokset ja maagiakatemiat

Sotaoppilaitoksissa ja maagiakatemioissa järjestetään kahdesti lukukaudessa kausikokeet (kerran alku- ja kerran lopputalvesta) ja opiskelutason päätteeksi (eli noviisilukukauden, 2. Kelpuutettujen lukukauden, 2. Vannoutuneiden lukukauden, 3. Kuroutuneiden lukukauden ja 2. Vihkiytyneiden lukukauden lopuksi) tasokokeet. Kausikokeilla testataan opiskelijoiden kelpoisuutta osallistua tasokokeeseen ja tasokokeella taas, ovatko opiskelijat kyllin päteviä saamaan aiempaa korkeamman opiskelu- ja/tai ammattinimikkeen sekä oikeuden vaativampaan koulutukseen.

Kausikokeet

Kausikokeet kestävät viikon verran ja sinä aikana mestarit arvioivat oppilaidensa suorituksia kussakin oppiaineessa järjestämällä erilaisia koetuksia, joista osa on toiminnallisia, osa kirjallisia. Viikon päätyttyä julkistetaan tulokset kunkin oppilaan menestyksestä kussakin oppiaineessa. Kausikokeiden merkitys ja ajankohta vaihtelee kouluittain. Useimmissa oppilaitoksissa ne järjestetään vain tasokokeisiin valmistautuville oppilaille, joissakin kuitenkin yhtäläisesti kaikille luokkatasoille. Yleensä kausikokeet ovat oppilaiden keskinäistä kilpailua ja naljailua siinä missä mestarit taas kerskuvat omien ryhmiensä menestyksellä. Heikommille oppilaille ne voivat kuitenkin olla painajaismaisia, sillä jos molemmissa kausikokeissa reputtaa, joutuu yleensä joko erityisopetukseen tai poistumaan koululta samalla kun osallistumisoikeus kevään tasokokeeseen evätään. Koululta häädetyt oppilaat saavat yleensä palata opintojensa pariin seuraavana syksynä uusimaan epäonnistunutta luokkatasoaan.

Tasokokeet

Tasokokeet ovat vastaavanlainen koetusten sarja, joka pidetään keväällä tasonimikkeen viimeisen luokkatason päättäville oppilaille. Erityisen rankka kuunkierron kestävä tasokoe ei ole useimmille herkullinen kokemus: koetukset ovat pitkiä ja vaativia, ruumiillisesti uuvuttavia, hermoja koettelevia, keskittymiskykyä rasittavia, lihaskunnolle käyviä ja usein kivuliaitakin. Aina jollakulla pettää keho tai hermot. Aikataulutettujen koetusten lisäksi mestarit voivat pitää kenelle tahansa milloin tahansa yksittäisen koetuksen ja tasokokeiden henkeen kuuluvat yllättävät yölliset tenttaamiset. Tasokokeiden päätteeksi julkistetaan tulokset. Läpäisseet saavat uuden ammattinimikkeen ja oikeuden osallistua korkeampaan opetukseen seuraavana syksynä. Reputtaneet joutuvat uusimaan epäonnistuneen lukukautensa seuraavasta syksystä lähtien, mutta voivat anoa oikeutta näyttää taitonsa kesällä järjestettävässä uusintakoitoksessa.

Uusintakoitos

Uusintakoitos järjestetään kesäisin. Siihen voivat anoa osallistumisoikeutta syystä tai toisesta tasokokeensa reputtaneet. Yleensä uusintakoitokseen hyväksytään oppilaita, jotka eivät päässeet osallistumaan tasokokeeseen, loukkaantuivat pahasti sen aikana, ovat jostakin syystä kuitenkin lupaavina pidettyjä tai tuntevat oikeat henkilöt. Uusintakoitos on tasokoetta rankempi kokonaisuus, joka kestää viikon. Sen aikana ei ole vapaata aikaa ja nukkumiseen varataan neljä hehkua per yö. Uusintakoitos arvioidaan kuten tasokokeetkin ja sen läpäisseet saavat ammattinimikkeen ja jatko-opiskeluoikeuden. Viimeisestä tasokokeesta (Vihkiytyneiden tasokoe) ei järjestetä uusintakoitosta.

Arvosanat

Sekä kausi- että tasokokeet arvioidaan seuraavin arvosanoin: R (reputettu), HU (huono), V (välttävä), K (kohtalainen), H (hyvä), E (erinomainen).
Oppiaineen reputtaa, jos sen koetuksista epäonnistuu liian monessa. Reputtamisankaruus taas riippuu luokkatasosta ja joissakin tapauksissa myös oppilaitoksesta. Jos reputettuja oppiaineita on useita, oppilas reputtaa koko tasokokeen.

Opiskelujen päätyttyä

Oppilaitoksesta lähtiessään opiskelija saa uusimman tasokokeensa tulokset kirjallisena suurmestarin allekirjoituksella ja leimalla varustettuna. Jos henkilö on opiskellut vielä edellisen tasokokeensa jälkeen, saa hän todistuksen myös lisäopiskelunsa kestosta ja mahdollisten kausikokeiden menestyksestä.

Muut oppilaitokset

Arvioinnit ja todistukset riippuvat oppilaitoksesta. Todistusten jakaminen ei ole itsestäänselvyys esimerkiksi kaikissa ammattioppilaitoksissa.

Opiskelutasojen yhteenveto

Ensimmäisenä on mainittu odotettu opiskeluajankierto eli aika, jonka henkilö on kaiken kaikkiaan opiskellut, jos hän ei reputa kertaakaan. Toisena mainitaan kyseisen opiskelutason nimi. Suluissa lukee opiskelijan luokka tai täsmennetty taso eli luokkataso.

Kinkerit
Ei opiskelutasoja

Kansakoulut
1.—2. Ak alakansakoulu (luokat 1 ja 2)
3.—4. Ak yläkansakoulu (luokat 3 ja 4)

Oppikoulut
1.—4. Ak keskikoulu (luokat 5, 6, 7 ja 8)
5.—8. Ak yläoppikoulu (luokat 9, 10, 11 ja 12)

Sotakoulut
1. Ak noviisi
2.—3. Ak Kelpuutettu (1. ja 2. tason Kelpuutettu)

Sotaopistot
Vaihtelee, mutta maksimissaan seuraavat:
1. Ak noviisi
2.—3. Ak Kelpuutettu (1. ja 2. tason Kelpuutettu)
4.—5. Ak Vannoutunut (1. ja 2. tason Vannoutunut)
6.—8. Ak Kuroutunut (1., 2. ja 3. tason Kuroutunut)
9.—10. Ak Vihkiytynyt (1. ja 2. tason Vihkiytynyt)
täysin valmistunut on Vihitty
joillakin opistoilla on ikipejä eli erikoistumattomia opiskelijoita, joiden tasot ovat 1., 2., 3. ja 4. taso

Upseeriopistot
1.—2. Ak alaupseerikoulu (1. ja 2. taso)
3.—4. Ak keskiupseerikoulu (1. ja 2. taso)
5.—6. Ak yläupseerikoulu (1. ja 2. taso)

Maagiakatemiat
1.—2. Ak Kelpuutettu (1. ja 2. tason Kelpuutettu)
3.—4. Ak Vannoutunut (1. ja 2. tason Vannoutunut)
5.—7. Ak Kuroutunut (1., 2. ja 3. tason Kuroutunut)
8.—9. Ak Vihkiytynyt (1. ja 2. tason Vihkiytynyt)
täysin valmistunut on Vihitty

Muut ammattioppilaitokset
Vaihtelee

Maagien ja sotureiden opiskelutasot

”Aika simppeliä. Ensin olin noviisi ja valmistauduin ammatin vaatimiin opetuksiin. Pääsin sitten läpi ensimmäisen tasokokeeni ja erikoistuin soturiksi. Pari ajankiertoa myöhemmin oli taas tasokoe ja kun läpäisin sen, tuli minusta oikea soturi. Kaksi ajankiertoa Vannoutuneena meni ihan mukavasti ja sitä seuranneen tasokokeenkin läpäisin. Nyt olen kolmannen tason Kuroutunut ja opiskeleminen etenee pikku hiljaa. Kahdesti olen nyt reputtanut, mutta ensi keväänä kyllä pääsen viimein Vihkiytyneeksi. Jos kuitenkin reputan, lähden vain pysyvästi rintamalle. Ei täällä jaksa neljättä kertaa roikkua suorittamassa samaa tasoa.”

Maagit ja soturit aloittavat opintonsa yleensä noviiseina, minkä jälkeen heistä tulee Kelpuutettuja. Jos Kelpuutetut läpäisevät kahden lukukauden opiskelujen jälkeen seuraavan tasokokeensa, he valmistuvat maagin tai soturin ammattiin (usein myös sotilaan ammattiin) ja saavat Vannoutuneen ammattinimikkeen. Tämän jälkeen he opiskelevat halutessaan korkeampia ammattinimikkeitä, joita ovat Kuroutunut, Vihkiytynyt ja Vihitty*. Noviisikoulutus kestää vain yhden ajankierron, mutta muut koulutuskokonaisuudet on jaettu luokkatasoihin, joista kukin kestää yhden lukukauden (eli syksystä kesään). Ammattinimikkeet hankitaan opiskelemalla ohjatusti. Näiden lisäksi henkilö voi osoittaa erinomaisuuttaan muulla tavoin ja saada toisenlaisia ammattiin liittyviä nimikkeitä: sotilaina toimivat maagit ja soturit saavat sotilasarvoja ja maagit voivat suoriutua korkeampiin maagien kyvykkyysluokkiin eli maagikategorioihin.

Sotaoppilaitosten ja maagiakatemioiden eroavaisuudet

Sotaoppilaitosten tarjoamat opiskelutasot vaihtelevat: toiset ovat sotakouluja, jotka tarjoavat noviisin ja Kelpuutetun tasot, toiset sotaopistoja, jotka joko tarjoavat kaikki tasot noviiseista Vihkiytyneisiin tai vain joitakin opistotasoista (Vannoutuneiden, Kuroutuneiden ja Vihkiytyneiden opiskelutasoista). Jotkin sotaoppilaitoksista ylläpitävät myös ikipekoulutusta. Maagiakatemiat sen sijaan tarjoavat aina Kelpuutetun, Vannoutuneen, Kuroutuneen ja Vihkiytyneen ammattitasot, mutteivät koskaan noviisitasoa tai ikipeopetusta.

Sotaoppilaitosten perusoppiaineet ovat aina samat. Niiden lisäksi voidaan tarjota harvinaisempia oppiaineita. Maagiakatemioilla on perinteisesti ollut laaja kirjo oppiaineita, minkä vuoksi monet intohimoisimmista sotaopisto-opiskelijoista hankkivat suhteilla oikeuden käydä myös maagiakatemioiden tunneilla. Koska maagiakatemiat eivät kouluta sotilaita, sellaiset aineet kuin strategiaoppi tai valtaus ja puolustus eivät ole niissä pakollisia.

Kuten aiemmin todettu, merkittävin ero sotaoppilaitoksilla ja maagiakatemioilla on se, että ensinmainitut kouluttavat sotilaita ja jälkimmäiset eivät. Sen vuoksi liittyminen oppilaitoksen sotajoukkoihin on maagiakatemioissa täysin vapaaehtoista.

Noviiseista Vihityiksi

Noviisi (1. opiskeluajankierto)

Ensimmäinen ajankierto on pohjaavaa koulutusta, joka antaa lähtökohdat seuraavien ajankiertojen opiskeluun. Noviisitaso on pakko suorittaa niissä oppilaitoksissa, joissa sitä tarjotaan. Sen vuoksi opiskelija ei voi myöskään missään opintojensa vaiheessa vaihtaa sellaisesta oppilaitoksesta, missä noviisitasoa ei tarjota, sellaiseen oppilaitokseen, missä se on pakollinen. Näin siis periaatteessa, mutta joskus suurmestareilla on omia syitään rikkoa sääntöä. Noviisit opiskelevat taistelua, fyysistä voimaa, luonnontuntemusta, luonnossa selviämistä, ratsastustaitoja ja eläinten käsittelyä, strategiaoppia, yhteiskuntaoppia sekä ammattitietoa. Lukukauden päätteeksi he osallistuvat ensimmäiseen tasokokeeseensa.

Kelpuutettu (1. ja 2. tason Kelpuutettu / 2.—3. opiskeluajankierto)

Nimi ”Kelpuutettu” viittaa hyväksyntään. Oppilaat on katsottu soveltuviksi opiskelemaan ammattiin. Kun oppilas on saanut Kelpuutetun paperit, hän voi jatkaa opiskeluaan oppilaitoksessa joko erikoistumalla soturiksi tai joksikin maagiksi (velhoksi, noidaksi tai parantajaksi) tai opiskelemalla haluamiaan noviisin oppiaineita jatkossakin (heitä kutsutaan ikipeiksi). Maagiksi opiskelevia kutsutaan maagioppilaiksi tai tarkemmin velho-oppilaiksi, noitaoppilaiksi tai parantajaoppilaiksi. Sotureiksi kouluttautuvat ovat soturioppilaita.

Sotaoppilaitoksissa oppilaat pestautuvat oppilaitoksensa sotajoukkoihin heti Kelpuutetun tason ensimmäisenä opiskelupäivänkiertona. Tästä eteenpäin heitä voidaan käyttää kruunun tai (nationalistioppilaitoksissa) suurmestarin komentamissa, oppilaitoksen maa-alueen rajat ylittävissä tehtävissä, jotka yleensä vaarantavat oppilaan hengen. Ensimmäisellä luokkatasolla tehtävät ovat yleensä henkilöiden ja tavaroiden saattamista ja harvoin sijoittuvat valtion rajoille, mutta toisesta luokkatasosta eteenpäin rintamapalvelus on tavanomaista. Komennukset ovat vaarallisia, mutta samalla erityisen tehokkaita opetustilanteita.

Ammattiopetuslinjat on jaettu neljään tasoon, joista kunkin välissä on tasokoe. Kelpuutetut on ensimmäinen ammattitasoista ja se koostuu kahdesta luokkatasosta. He opiskelevat ammattiin valmistavia aineita, joihin kuuluu karaistumista, strategiaoppia, valtausta ja puolustusta sekä ammattiryhmän mukaisia oppiaineita. Toisen lukukauden päätteeksi opiskelijat osallistuvat toiseen tasokokeeseensa, jonka läpäisseet valmistuvat ammattiin ja saavat Vannoutuneen ammattinimikkeen. He voivat lopettaa opiskelemisensa siihen, sillä he ovat nyt ammattilaisia.

Vannoutunut (1. ja 2. tason Vannoutunut / 4.—5. opiskeluajankierto)

Vaikka toisen tasokokeen läpäisseet ovatkin jo valmistuneet ammattiin, jatkavat useimmat koulutusta seuraavalla tasolla. Kuten vastavalmistuneita muutenkin, myös tämän tason oppilaita kutsutaan Vannoutuneiksi. Nimi viittaa siihen, että he ovat paneutuneet työhönsä ja suhtautuvat siihen riittävällä kunnioituksella.

He opiskelevat pääosin samoja aineita kuin Kelpuutetut, mutta jo vaikeammalla ja yksityiskohtaisemmalla tasolla. Jotkin oppiaineet (esim. mithtieto velhoilla) jäävät kokonaan pois ja muutama oppiaine tulee tilalle (esim. erikoistunut taistelu sotureilla ja välinemagia maageilla). Kun Vannoutuneet ovat opiskelleet kaksi luokkatasoa (olleet oppilaitoksessa yhteensä vähintään viisi ajankiertoa), alkaa heidän kolmas tasokokeensa. Sen läpäistyään opiskelijat saavat Kuroutuneen ammattinimikkeen ja voivat halutessaan jatkaa opiskeluaan seuraavalla ammattitasolla.

Kuroutunut (1., 2. ja 3. tason Kuroutunut / 6.—8. opiskeluajankierto)

Kuroutuneet ovat kolmas erikoistuneiden ammattitaso. Kuroutuneina he ovat omistautuneet ammatilleen, kuroutuneet yhteen sen kanssa. Muista ammattitasoista poiketen tämän ammattitason opinnot kestävät kolme lukukautta. He opiskelevat samoja aineita kuin Vannoutuneet, minkä lisäksi opintokokonaisuuteen kuuluu usein myös uusia oppiaineita (esim. manaaminen noidilla). Vanhoissa oppiaineissa käsiteltävät asiat ovat entistä vaikeampia. Yksityiskohtiin ja syvempiin merkityksiin paneudutaan enemmän. Kolmannen luokkatason päätteeksi oppilaat ottavat osaa neljänteen tasokokeeseen, jonka läpäisseet saavat Vihkiytyneen ammattinimikkeen.

Vihkiytynyt (1. ja 2. tason Vihkiytynyt / 9.—10. opiskeluajankierto)

Viimeinen opiskelutaso ovat Vihkiytyneet: he, jotka ovat pitkäjännitteisesti sitoutuneet ammattiinsa, vihkiytyneet sen kanssa. Heidän tasollaan opiskellaan kaikista yksityiskohtaisimmin ja vanhoja taitoja hiotaan aivan uusille tasoille. Tämä erikoistuneiden neljäs ammattitaso kestää vähintään kaksi lukukautta, mutta käytännössä niin kauan, kunnes opiskelija läpäisee viimeisen tasokokeen. Vähimmäisaika lopulliselle valmistumiselle on siis kymmenen ajankiertoa ohjattua koulutusta.

Vihitty

Kun opiskelija läpäisee viimeisen tasokokeensa, hän saa Vihityn ammattinimikkeen: hän, joka on tullut yhdeksi ammattinsa kanssa. He ovat täysvalmistuneita, huipputason sotureita tai maageja.

Ikipet

Ikipet ovat oppilaitoksessa opiskelevia oppilaita, jotka ovat suorittaneet ensimmäisen tasokokeen ja saaneet Kelpuutetun paperit, mutta eivät ole erikoistuneet sotureiksi tai miksikään maageiksi. Nimitys on vanhastaan ollut pilkkanimi, joka polveutui ikipennuiksi kutsumisesta. Nykyään nimitys on virallisesti käytössä, mutta sillä on jokseenkin halventava kaiku, sillä ikipeydessä nähdään aimo annos päättämättömyyttä ja aloitekyvyttömyyttä.

Ikipeilläkin on tasot, kuten erikoistuneilla oppilailla, mutta ero tasojen välillä on melko löyhä. Lähinnä tasoero tulee ilmi siinä, miten perusteellisesti heitä opetetaan. Tasokoe järjestetään samaan aikaan kuin vastaavat erikoistuneiden tasokokeet (3., 5., 7. ja 10. lukukauden päätteeksi). Heidän tasojaan kutsutaan vain ensimmäiseksi, toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi tasoksi. Ikipet saavat oppilaitoksesta lähtiessään paperit, joissa kerrotaan heidän lopullinen tasonsa sekä opiskeluun käytetyt ajankierrot.

Jos he opiskelevat läpi koko koulutuksen (10 lukukautta), he saavat yhden kummallisimmista ja harvinaisimmista ammattinimikkeistä: Vihkinoviisi. Koska he ovat tällöin mainittavan taitavia erikoistumattomassa taistelussa, fyysisessä voimassa, luonnontuntemuksessa, luonnossa selviämisessä, hevosratsastustaidossa ja eläinten käsittelyssä, yleisessä strategiaopissa, yhteiskuntaopissa sekä tietävät runsaasti eri sotilasammateista, he yleensä saavat töitä aloilla, joissa näitä taitoja arvostetaan.

Kaikissa oppilaitoksissa ei kuitenkaan ole lainkaan mahdollisuutta opiskella ikipenä.

Kruunun oppilaitokset ja nationalistiset sotaoppilaitokset

Kruunun oppilaitokset: kuninkaalliset, keisarilliset ja suurruhtinaalliset oppilaitokset

”Isänmaamme näivettyessä vihollisen kalvavien pedonkynsien viattomana uhrina tarvitsemme me uusia poikia ja tyttäriä puolustamaan sitä, mikä on meille rakasta ja korvaamatonta. Mutta emme mitä tahansa lapsia, vaan ammattinsa siunaamia sotilaita, sillä vaikka on vaatturinpojan henki arvokas, on se heikommissa kantimissa, kun vastassa on hullun tavoin raivoava peto, joka on oppinsa jo emonsa mädästä maidosta saanut. Siksi olen Hänen Korkeutensa Keisarinnan nimissä kehottamassa maamme omavaltaisia oppilaitoksia tarjoamaan panoksensa tähän taistoon ja liittämään opinahjonsa ylpeänä osaksi keisarillisia sotaoppilaitoksia.”
— Jerino Fahiganin Neerakinpoika, keisarillinen kuriiri 1—20 sodanaikaa, ote Vesmanissa pidetystä puheesta

Yleisimpiä kruunun oppilaitoksia ovat kansa- ja oppikoulut. Manneraryassa noin puolet kansakouluista ja 4/5 oppikouluista ovat kuninkaallisia tai keisarillisia oppilaitoksia. Neamissa kaikki kansakoulut ja lähes kaikki oppikoulut ovat suurruhtinaallisia. Upseeriopistot, joita on vain manneraryassa, ovat kaikki valtiollisia. Kruunut myös ylläpitävät joitakin ammattioppilaitoksia, mutta yleisempää on, että koulu on jonkin ammattikillan johtama. Temppelikoulut eivät koskaan ole valtiojohtoisia, vaan ne kuuluvat paikallisille temppeleille ja edelleen temppelilaitokselle. Mutta entä sotaoppilaitokset?

Jo ennen sodanaikaa kaikkialla mantereella oli lukuisia kruunun perustamia sekä yksityisten henkilöiden perustamia oppilaitoksia, jotka kouluttivat maageja, sotureita tai molempia. Kruunun laitosten opetusjärjestelmät olivat yhdenmukaiset, eikä yksityistenkään välillä ollut uudenajan loppuvaiheilla suuria eroja, sillä oppilaitoksia oli ollut jo pitkään. Omavaltaisilla (yksityisillä) laitoksilla ei ollut oikeutta osallistua sotilaallisiin tehtäviin. Kruunu kuitenkin saattoi milloin tahansa ilmoittaa tarvitsevansa oppilaita käyttöönsä, eikä isänmaan etua sopinut yhdenkään suurmestarin kyseenalaistaa. Omavaltaisilla oppilaitoksilla ei myöskään saanut olla muita pysyviä sotajoukkoja kuin opetettavansa, mutta monet laitokset kyllä palkkasivat mainittavan paljon vartijoita. Myöhemmin epäilyttävä käytös johti yleensä suurmestarin kaulan katkaisemiseen. Kun sodanaika alkoi, maiden armeijat koostuivat kruunun oppilaitosten kouluttamista sotilaista sekä armeijaan muuta kautta liittyneistä henkilöistä. Useimmat jälkimmäisistä oli koulutettu omavaltaisella puolella, mutta silti joukossa oli paljon henkilöitä, joilla ei ollut varsinaista sotilaskoulutustaustaa.

Kun Suurta sotaa oli käyty useita ajankiertoja ja sen pitkittyminen alkoi näyttää todennäköiseltä, Andorian ja Relorean valtiot tarvitsivat nopeasti uusia, ammattitaitoisia sotilaita. Samalla kun kruunun oppilaitoksia rakennettiin lisää ja entisiä laajennettiin, nähtiin yksityiskoulut valmiina resursseina, joita pian kehotettiinkin liittymään osaksi kuninkaallisia (Andoriassa) tai keisarillisia (Reloreassa) oppilaitoksia. Yllykkeenä tarjottiin paitsi isänmaallisia sanoja myös erilaisia etuuksia, aatelisarvoja ja rahaa.

Kaikki eivät olleet halukkaita luovuttamaan koulunsa johtamista isänmaalleen. Etenkin monien vanhojen, arvostettujen, perinteikkäiden ja suurten oppilaitosten suurmestarit tahtoivat jatkaa oppilaitostensa asioista päättämisestä itse. Kun houkutuskeinot eivät toimineet, valtiot siirtyivät 20-luvun lopulla salatumpiin, kiistetympiin ja epämiellyttävämpiin keinoihin: kiristyksestä ja uhkailusta tuli hetkeksi osa omavaltaisten oppilaitosten suurmestarien elämää. Varsinaisiin valtauksiin ei kuitenkaan uskallettu ryhtyä, sillä täytyihän olla olemassa sellaisiakin keinoja, jotka eivät söisi opiskelijoiden sitoutuneisuutta ja uskoa kruunuun. Eräs sellainen keino johti lopulta nationalistioppilaitosten syntyyn.

Neamissa vastaavaa oppilaitosten valtiollistamista ei tapahtunut, sillä vaikka armeijaa vahvistettiin, ei valtio ollut sodassa eikä välittömässä sotilaiden tarpeessa.

30 Ak sodanaikaa mennessä 80% mannervaltioiden sotakouluista ja 60% sotaopistoista oli luovuttanut koulunsa johtamisen kruunulle. Niiden opetusjärjestelmät yhtenäistettiin. Aluksi oppilaitosten alkuperäisten nimien rinnalla alettiin käyttää sellaisia lisäyksiä kuin ”Vesmanin keisarillinen soturi- ja maagikoulu”, ”Morowen kuninkaallinen soturiopisto” tai ”Salonselän keisarillinen maagiopisto”, mutta ajan kuluessa monilta oppilaitoksilta putosi kokonaan niiden vanha nimi.

"Valtionjohto antaa mielellään itsestään hyvän ja rehdin kuvan. Kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa koulut joutuivat vastaamaan aivan uusiin rankkoihin taloudellisiin pakotteisiin. 20-luvun lopulla koululaitosten johtajat saattoivat saada osakseen pelottelua ja uhkauksiakin. Tietysti jotkut silkasta kansallistunnosta antoivat naiivisti koulunsa kruunulle, mutta vähintään yhtä monet luopuivat asemastaan pakosta ja silkasta pelosta. Minä luovutin, kun Salainen Suojeluspalvelu teki elämästäni sietämätöntä jo ensimmäisenä suurmestariajankiertonani."
- Eryam Novajo Yokejaninpoika, andorialaisen soturikoulu Mafoaneksen johtaja 24-40 sodanaikaa. Nykyään oppilaitos on Mehdon Kuninkaallinen Sotaopisto.

Nationalistioppilaitokset

”Se kuulosti hyvältä idealta. Sellaiselta, että pintansa pitäminen oli kannattanut. Ei kukaan kai osannut odottaa, että lopulta omavaltaiset suurmestarit joutuisivat kahden tulen väliin: kruunun ja vihollisarmeijan.”
— relorealainen Rayam Morish Ejinpoika (6990 uutta-aikaa — 48 sodanaikaa), entisen Ktarin soturiopiston suurmestari, joka sittemmin toimi historioitsijana. Ote teoksesta ”Ja aika kultaa muistot” (47 sodanaikaa).

Kuten aiemmin todettu, nationalistioppilaitoksia on Andoriassa ja Reloreassa, muttei Neamissa, jossa kruunu ei aktiivisesti pyrkinyt haalimaan omavaltaisia oppilaitoksia käyttöönsä.

Kun 20-luvun lopun ja 30-luvun alun uhkailuista huolimatta Andorian ja Relorean kruunut eivät saaneet kaikkia maidensa oppilaitoksia haltuunsa, kehiteltiin viimein toimivampi houkutin, kompromissi. Se esiteltiin omavaltaisille suurmestareille 17.5.34. Sen mukaan oppilaitokset saivat pitää johtonsa ja määrätä sisäisistä asioistaan, mutta opetus piti yhdenmukaistaa kruunun sotilaallisia opintoja painottavamman opetussuunnitelman mukaiseksi. Kruunu maksoi tästä yhdenmukaistuksesta kertapalkkion ja jatkossa pienen korvauksen jokaisesta opintonsa päättävästä sotilaasta, joka pestautui suoraan opintieltä armeijaan. Harva suurmestari kieltäytyi tästä tarjouksesta.

Eräs merkittävä ero uudessa opetussuunnitelmassa olivat kruunulle suoritettavat sotilaalliset tehtävät, jotka eivät enää olleet satunnaisia, vaan etukäteen sovittuja. Näin omavaltaisten oppilaitosten oppilaista tuli tutumpi ja järjestelmällisempi näky rintamalla ja oppilaitoksista tuli isänmaan omaehtoisia vartijoita. Vapaaehtoisesti ne kouluttivat ja toivat sotilaita suojelemaan isänmaataan. Tämän vuoksi niitä alettiin kutsua nationalistioppilaitoksiksi, vaikkei nationalistihenkeä ollut yhtään sen vähempää muissakaan oppilaitoksissa. Sotatoimien arkipäiväistyessä oppilaitokset alkoivat kuitenkin käyttää oppilaita myös omissa ”koulutustehtävissään”, joiden voidaan katsoa oikeammin olleen suurmestarijohtoisia sotilastoimia. Suurmestareilla ei tietenkään ollut valtaa ottaa itsenäisesti osaa sotilastoimiin, sillä kaikki käskyt ja ohjeet tulivat kruunulta. Joskus suurmestari ei kyennyt selittämään määräämäänsä koulutustehtävää ja menetti päänsä.

40-luvulle tultaessa oppilaiden käytännönharjoittelu oli jo niin yleistä, että nationalistioppilaiden sotaponnistuksia oli alettu huomioida arkisessa rintamastrategioinnissa. Ajankiertona 43 kruunu ilmoitti, että vastedes oppilaitokset alkavat itse maksaa oppilaidensa varustamisen ja ylläpidon sotatoimien aikana. Jolleivät oppilaitokset suostuneet maksumiehiksi, suurmestari syrjäytettiin ja korvattiin kruunun virkamiehellä. Koska vaatimus oli osalle oppilaitoksista mahdoton toteuttaa, perustettiin ANL ja RNL (Andorian Nationalistinen Liittouma ja Relorean Nationalistinen Liittouma). Liittoumiin kuuluivat kaikki maan omavaltaiset sotaoppilaitokset. Yhdessä ne maksoivat oppilaidensa ylläpidon laitosten ulkopuolella. Estääkseen äkillisistä kuluista ärtyneiden suurmestareiden kapinan kruunut tarjosivat nationalistijohtajilleen vallan määrätä oppilaitoksensa joukoista osana nationalistiliittouman neuvostoa. Se nosti suurmestareiden aseman yhteiskunnassa hyvin korkealle ja poisti tarpeen määrätä enää salaa oppilailleen sotilastehtäviä. (Enemmän aiheesta luvussa ”Oppilaitosten sotajoukot”.

Nykyään nationalistisotaoppilaitoksia on noin viidennes kaikista sotaoppilaitoksista. Sotaopistoista 30% ja sotakouluista 13% kuuluu nationalistiliittoumaan.

Oppilaitosten sotajoukot

Sotaoppilaitoksilla on omat sotajoukkonsa, jotka koostuvat koulun nykyisistä tai joissakin tapauksissa sekä nykyisistä että entisistä oppilaista. On kuitenkin syytä huomata, ettei sotakouluilla yleensä ole ammattimaisia joukkoja, sillä opiskelijat eivät ole vielä ammattilaisia. Joillakin nationalistisilla sotakouluilla on kuitenkin riveissään myös entisiä oppilaitaan. Sotaoppilaitoksissa oppilaat astuvat laitoksen joukkojen palvelukseen sinä päivänkiertona, jona heidän Kelpuutetun koulutuksensa alkaa. Kruunun oppilaitoksissa he kuuluvat kruunun joukkoihin, nationalistioppilaitoksissa nationalistisiin joukkoihin.

Mannervaltioiden armeijat

Andorian armeija

AKL = Andorian Kuninkaallinen Laivasto
AKLE = Andorian Kuninkaallisten Lentäjien Erikoisjoukko
AKME = Andorian Kuninkaallisten Merikäärmeratsastajien Erikoisjoukko
AKTP = Andorian Kuninkaallinen Turvallisuuspalvelu
AKSS = Andorian Kuningaskunnan Salainen Suojeluspalvelu

 

Relorean armeija

RKL = Relorean Keisarillinen Laivasto
RKLE = Relorean Keisarillisten Lentäjien Erikoisjoukko
RKTP = Relorean Keisarillinen Turvallisuuspalvelu
RKSS = Relorean Keisarikunnan Salainen Suojeluspalvelu

Kruunun sotaoppilaitokset

Valtiollisilla sotaoppilaitoksilla (Andorian kuninkaallisilla, Relorean keisarillisilla ja Neamin suurruhtinaallisilla sotaopistoilla) joukot koostuvat yleensä vain nykyisistä oppilaista. Koulutuksen jälkeen oppilaat siirtyvät suoraan kruunun armeijaan. Valtiollisten oppilaitosten joukkoja käsitellään ylemmällä taholla vain erikokoisina joukko-osastoina, jolloin sotatehtäviä suoritetaan yleensä yhdessä opiskelutovereidensa kanssa. Se on paitsi helpommin järjestettävissä, myös uskomuksen mukaan parantaa motivaatiota.

Nationalistiset sotaoppilaitokset

”Tavanomaisella nationalistisuurmestarilla on oppilaansa. Mutta jos himoitsee valtaa, on suurmestarilla joukoissaan myös jo valmistuneita oppilaita. Se on vaarallista peliä, sillä kruunu on ennemmin valmis vaientamaan suurmestarin irrottamalla koko pään kuin vaarantamaan asemansa antamalla mahdollisen vallankaappaussuunnittelijan temmeltää kotipihallaan.”
— suurmestarinna Qui Isoldra Vintytär, relorealaisen magia- ja soturiopisto Mayarnan suurmestari 59—68 sodanaikaa, päiväkirjamerkinnästä 14.2.67.

Koska nationalistisissa oppilaitoksissa oppilaat usein maksavat opintonsa liittymällä oppilaitoksen sotajoukkoihin, muodostavat oppilaitokset mainittavan osan isänmaansa armeijasta ja sitä kautta niillä on erityinen asema Andorian ja Relorean armeijassa. Joissakin oppilaitoksissa oppilaat joutuvat maksamaan myös lukukausimaksuja.

Nationalistiset liittoumat

Kaikki nationalistisotaoppilaitokset kuuluvat maansa nationalistiliittoumaan (Andorian Nationalistiseen Liittoumaan eli ANL:ään tai Relorean Nationalistiseen Liittoumaan eli RNL:ään). Liittouman neuvostoon kuuluu kustakin nationalistilaitoksesta yksi suurmestari. Liittoumien joukot koostuvat maan nationalistisotaoppilaitosten oppilaista sekä joissakin tapauksissa myös opintonsa jo jättäneistä sotilaista. Koska sotaopistoilla on -kouluja useampia opiskelutasoja, niillä on useimmiten myös enemmän oppilaita eli suurempi sotajoukko. Poikkeuksia kuitenkin on: jotkin sotaopistot ovat niin erikoistuneita, että oppilaita on vähän, ja jotkin sotakoulut ylläpitävät huikeita oppilasryhmiä. Joukkojen ylläpito maksetaan yhteisesti kerran ajankierrossa niin, että maksu on suhteutettu oppilaitoksen oppilasmäärään. Vähävaraiset oppilaitokset maksavat kuitenkin vähemmän ja vastaavasti varakkaimmat laitokset maksavat vähän enemmän; tätä pidetään herrasmiessääntönä.

Liittouman neuvosto ottaa vastaan käskyjä suoraan kuninkaalta tai keisarinnalta; kruunun armeijan upseerit eivät voi käskyttää nationalisteja. Kun käskyt on saatu, neuvosto päättää, miten käskyt toteutetaan ja kenen joukot tekevät mitäkin. Usein strategia joudutaan vielä hyväksyttämään Hänen Korkeudellaan tai jollakulla kuninkaan tai keisarinnan luotetulla virkamiehellä. Periaatteessa jokainen suurmestari on neuvostossa tasa-arvoinen muiden kanssa, mutta käytännössä eniten vaikutusvaltaa on niillä, jotka ovat persoonina voimakkaimpia, joilla on eniten joukkoja tai/ja joilla on eniten muita resursseja. Usein nämä kolme ominaisuutta yhdistyvät.

Nationalistijohtajat eivät siis nykyäänkään voi lähteä ominpäin sotatoimiin. Jos joku suurmestari kehittää idean tai strategian, hänen on pyydettävä kruunulta lupa toimia. Vaikka nationalisteilla on nykyään suunnattomasti enemmän valtaa kuin kuutisenkymmentä ajankiertoa sitten, ovat ne yhä riippuvaisia keisarinnansa tai kuninkaansa päähänpistoista.

Täysipäiväiset nationalistisotilaat

Useimmat nationalistisotaoppilaitoksesta valmistuneet sotilaat pestautuvat kruunun palvelukseen. Jotkin oppilaitokset ovat kuitenkin saaneet kruunulta erikoisluvan palkata joukkoihinsa entisiä opiskelijoita. Nämä täysipäiväiset nationalistisotilaat toimivat samoissa tehtävissä kuin suoraan kruunun palveluksessa toimivat virkaveljensä. Joskus heidän palkkansa voi olla hivenen korkeampi, joskus syynä nationalistina pysymiseen on halu taistella opiskelukavereiden kanssa, toivo apumestarin tai mestarin virasta tai silkka usko nationalisteihin. Kruunulta järjestely säästää rahaa, nationalistijohtajalle kyse on lähinnä vallasta, luvuista paperilla, asemasta ja kyvykkyydestä vastata kruunun asettamiin tehtäviin. Valtapeli on kuitenkin riskialtista ja epäilykset isänmaanpetturuudesta voivat saada suurmestarin menettämään joukkonsa, virkansa tai päänsä. Täysipäiväisiä sotilaita palkkaavat useammin sotaopistot kuin -koulut.

Kruunu vs nationalistit?

Nationalistit eivät tällä hetkellä ole uhka isänmaalleen. Päinvastoin heidän olemassaolonsa vähentää valtion taakkaa armeijansa varallisesta ylläpitämisestä: nationalistit maksavat ammattitaitoisten sotilaiden koulutuksen ja ylläpidon. Koska osa nationalistioppilaitosten rahoista kuitenkin tulee kruunulta (maksuna sotilaista, jotka pestautuvat kruunun armeijaan) ja koska ne ovat keskenään yhtenäisiä, voi valtionjohto luottaa niiden tukeen jatkossakin. Yhtenäisyyden etu on siinä, että isänmaalliset suurmestarit valvovat toinen toisiaan, jakavat suunnitelmansa valtionjohdon kanssa ja heidän joukkoonsa on helppo ujuttaa suoraan kruunulle raportoiva henkilö. Toisaalta nationalistit eivät voi vetää joukkojaan rajalta, sillä vihollisvaltion isku vähimmilläänkin aiheuttaisi merkittäviä menetyksiä koko valtiolle ja nationalisteille siinä missä muillekin. Niskuroiva suurmestari voi olla varma, että jollei kruunu tai kanssasuurmestarit ehdi mestauttaa häntä, joku perheensä menettäneistä omista sotilaista tekee sen varmasti. Niin kauan kuin keisarikunnalla tai kuningaskunnalla on yhteinen vihollinen maansa nationalistijoukkojen kanssa, sisällissodan uhkaa ei pitäisi syntyä.

Esimerkkejä sota- ja ammattioppilaitoksista

Lista ei ole läheskään täydellinen, vaan tarjoaa muutaman esimerkkioppilaitoksen.

Andoria

Kuninkaallisia sotaopistoja Nimi Tyyppi Sijainti Joukkojen kirjainlyhenne Garchin kuninkaallinen maagi- ja soturiopisto maagi- ja soturiopisto Itä-Andoria, Chiraga GAE Maskalen kuninkaallinen soturiopisto soturiopisto koillinen Länsi-Andoria, Messe MASE Berbeirin kuninkaallinen soturiopisto soturiopisto Keski-Andoria, Berbere BERE Kuninkaallisia sotakouluja Yinakan kuninkaallinen maagi- ja soturikoulu maagi- ja soturikoulu Luoteis-Andoria YIE Hälämin kuninkaallinen maagi- ja soturikoulu maagi- ja soturikoulu Lounais-Andoria, Neaminkanavan rannalla HÄLE Naarven kuninkaallinen maagikoulu maagikoulu Kaakkois-Andoria, Naarve NARE Uletteasin kuninkaallinen soturikoulu soturikoulu Kaakkois-Andoria, Tassista etelään ULE Srilain kuninkaallinen soturikoulu soturikoulu Koillis-Andoria, Kalaista lounaaseen SRIE Nationalistisia sotaopistoja Fameador maagi- ja soturiopisto Etelä-Andoria FAE Korst erikoissotaopisto, merikäärmeratsastajat Lounais-Andoria, Kärki KOME Zagate maagi- soturiopisto Niyn aavikon pohjoispuoli ZAE Kaskerra maagiopisto Koillis-Andoria, Enininlahden eteläranta KASE Kirvelelä soturiopisto Itä-Andoria, Aajasta länteen KIRE Nationalistisia sotakouluja Prewn maagikoulu Länsi-Andoria, Trilistä itään Onysvuorten toiselle puolelle PWE Juunu soturikoulu Keski-Andoria, Pidusta koilliseen JUUE Ammattioppilaitoksia Maagikirjastot maagiakatemia Koillis-Andoria, Morowe MKE Jaaten laivanrakentajien killan koulu laivanrakentajakoulu Länsi-Andoria, Jaatesta lounaaseen — Soljin koru-, metalli- ja kiviseppien kiltojen yhteinen koulutusopisto koru-, metalli- ja kiviseppien koulutusopisto Länsi-Andoria, Manatiista itään — Velan rakentajien killan koulu rakentajakoulu Pohjois-Andoria, Syvämetsä, Culluksesta luoteeseen — Ryyain Vaasinvalmistajien killan koulu vaasinvalmistajakoulu Kaakkois-Andoria, Trurfista luoteeseen —

Relorea

Keisarillisia sotaopistoja Nimi Tyyppi Sijainti Joukkojen kirjainlyhenne Fallenin keisarillinen maagi- ja soturiopisto maagi- ja soturiopisto Etelä-Relorea, Fallen FAE Kiwonin keisarillinen soturiopisto soturiopisto Länsi-Relorea, Kiwon KIE Dojakin keisarillinen maagiopisto maagiopisto Pohjois-Relorea, Laausta länteen DOE Gren keisarillinen maagi- ja soturiopisto maagi- ja soturiopisto Salonselkä, Vaaksaksesta pohjoiseen GRE Autenten keisarillinen maagi- ja soturiopisto maagi- ja soturiopisto Pohjois-Relorea, Ewezistä länteen AUE Keisarillisia sotakouluja Hairnin keisarillinen soturikoulu soturikoulu Koillis-Relorea, Hairn HAE Eds Dasiksen keisarillinen maagikoulu maagikoulu Pohjois-Relorea, Eds Dasis EDE Vamas Linin keisarillinen maagi- ja soturikoulu maagi- ja soturikoulu Pohjois-Relorea, Vamas Lin VAE Alamaljen keisarillinen maagi- ja soturikoulu maagi- ja soturikoulu Malin saari, Alamalje ALE Hnaksen keisarillinen soturikoulu soturikoulu Niukamein aavikko, Hnas HNE Nationalistisia sotaopistoja Mayarna maagi- ja soturiopisto koillinen Pohjois-Relorea MAYE Is-Moun soturiopisto Salonselkä, Is-Myosia ISME Is-Nemeny maagiopisto Salonselkä, Is-Malarre ISNE Raislinro maagiopisto Pohjois-Relorea, Raislin RAIE Amassine maagi- ja soturiopisto Niukamein aavikko, Amassin AME Kwerd soturiopisto Keski-Relorea, Kwerdon KWE Releraman soturiopisto Salonselkä, Sektorasta koilliseen REE Palani soturiopisto Pohjois-Relorea, Tasankoista itään PAE D'Ganas maagi- ja soturiopisto Koillis-Relorea, D'Ascanasista länteen DGE Kawana maagi- ja soturiopisto Keski-Relorea, Kaimeista etelään KAE Ceroven soturiopisto Keski-Relorea, Nattenista pohjoiseen CEE Andale soturiopisto Pohjois-Relorea, Laausta lounaaseen ANDE Nationalistisia sotakouluja Kidanor maagikoulu Salonselkä, Aikista itään KIDE Stethor soturikoulu Salonselkä, Steinojasta länteen STE Fararem maagi- ja soturikoulu Pohjois-Relorea, Yemsosta koilliseen FARE Efrud maagi- ja soturikoulu Koillis-Relorea, Troista etelään EFE Olinkis soturikoulu Etelä-Relorea, Laimzista kaakkoon OLIE Ammattioppilaitoksia Maagiakatemia maagiakatemia Pohjois-Relorea, Vesman MAAE Mianin matonkutojien klaanin koulu matonkutojakoulu Salonselkä, Mian — Relorean aseseppien killan koulut aseseppäkoulu mm. Valkotorni, Goswana, Pamas Tarimin, Seloves — Varrit narrikoulu Valkotorni — Eronna omavaltainen soturikoulu Koillis-Relorea, Mor Tolegin länsirinne —

Olennaista koulusanastoa

Kinkeri: Kiertelevä opettaja.

Kouluttaja: Sotaoppilaitoksessa tai maagiakatemiassa yksittäisen kurssin tai opintokokonaisuuden opettamisesta vastaava henkilö. Hän ei ole koulun vakituinen työntekijä eikä yleensä viivy koululla kokonaista lukukautta. Myös ammattioppilaitoksissa sekä kansa- ja oppikouluissa voi olla kouluttajia.

Mestari/mestarinna: Sotaoppilaitoksen tai maagiakatemian täysipäiväinen opettamisesta vastaava henkilö. Myös ammattioppilaitoksissa voi olla mestareita.

Opettaja/opettajatar: Kansa- tai oppikoulun opettamisesta vastaava henkilö. Myös ammatillisissa oppilaitoksissa on usein opettajia.

Suurioppilas: Oppikoulusta valmistunut henkilö.

Vihitty: Maagi- tai soturikoulutuksen korkeimman ammattitason suorittanut henkilö.

Vihkinoviisi: Korkeimman ikipen tason suorittanut henkilö.

Koe: Kansa- tai oppikoulussa tai ammattioppilaitoksessa järjestettävä testi, jolla arvioidaan oppilaiden osaamista. Koe on yleensä kirjallinen, mutta toiminnallisiakin kokeita järjestetään. Myös kinkerit ja joskus mestarit voivat järjestää kokeita.

Koetus: Sotaoppilaitoksessa tai maagiakatemiassa järjestettävä testi, jolla arvioidaan oppilaiden osaamista. Koetus voi olla toiminnallinen tai kirjallinen ja se on osa kausi- tai tasokoetta.

Kausikoe: Sotaoppilaitoksen tai maagiakatemian viikon mittainen koejakso, jolloin oppilaiden taitoja koetellaan kussakin oppiaineessa.

Tasokoe: Sotaoppilaitoksen tai maagiakatemian kuunkierron mittainen koejakso, jolloin oppilaiden taitoja koetellaan kussakin oppiaineessa. Tasokokeen päätteeksi läpäisseet saavat uuden ammattinimikkeen ja oikeuden jatkaa opiskelua korkeammalla tasolla.

Uusintakoitos: Sotaoppilaitoksen tai maagiakatemian kesäisin järjestämä koejakso, jolloin tasokokeen syystä tai toisesta reputtaneet voivat todistaa taitonsa. Uusintakoitokseen osallistumisoikeutta anotaan ja koitos kestää viikon. Vihkiytyneille ei järjestetä uusintakoitosta. Myös jotkin muut oppilaitokset ovat jäljitelleet sotaoppilaitosten ja maagiakatemioiden uusintakoitosperinnettä.

Tasonimike tai ammattitaso: Sotaoppilaitosten ja maagiakatemioiden käyttämä termi opintokokonaisuudesta, jonka päätteeksi järjestetään tasokoe. Näitä ovat noviisit, Kelpuutetut, Vannoutuneet, Kuroutuneet ja Vihkiytyneet. Tasonimike tarkoittaa näitä kaikkia, ammattitaso varsinaisesti kolmea viimeistä. Ammattitaso-termiä käytetään joskus kuitenkin harhaanjohtavasti myös noviisien ja Kelpuutettujen tasokokonaisuuksista.

Luokkataso: Sotaoppilaitosten ja maagiakatemioiden käyttämä nimitys tasonimikkeen eli ammattitason yksittäisestä lukukausikokonaisuudesta. Luokkatasoja ovat noviisitaso, 1. Kelpuutettujen taso, 2. Kelpuutettujen taso, 1. Vannoutuneiden taso, 2. Vannoutuneiden taso, 1. Kuroutuneiden taso, 2. Kuroutuneiden taso, 3. Kuroutuneiden taso, 1. Vihkiytyneiden taso ja 2. Vihkiytyneiden taso.

Kruunun oppilaitos: Andorian kuningaskunnan, Relorean keisarikunnan tai Neamin suurruhtinaskunnan ylläpitämä oppilaitos, joka voi olla kansakoulu-, oppikoulu-, sotaoppi- tai ammattioppilaitos.

Nationalistioppilaitos: Yksityisen henkilön tai henkilöiden ylläpitämä sotaoppilaitos, jolla on sotajoukkoja koskeva sopimus kruunun kanssa. Osa nationalistioppilaitoksista on enemmän, osa vähemmän itsenäisiä riippuen koulun varallisuudesta, oppilasmäärästä, sotajoukoista ja suurmestarista henkilönä.

Omavaltainen oppilaitos: Yksityisen henkilön tai henkilöiden ylläpitämä oppilaitos, joka ei ole nationalistioppilaitos eikä sen johto ole valtionjohdon käsissä (ts. se ei ole kuninkaallinen, keisarillinen tai suurruhtinaallinen oppilaitos).

Sotaoppilaitos: Oppilaitos, joka kouluttaa sotilaita.

Sotakoulu: Oppilaitos, joka kouluttaa sotilaita, mutta tarjoaa vain noviisien ja Kelpuutettujen tasonimikkeet. Sotakoulut jaetaan soturikouluihin, maagikouluihin sekä maagi- ja soturikouluihin.

Sotaopisto: Oppilaitos, joka kouluttaa sotilaita. Sotaopisto tarjoaa aina jonkin tai useita sotureiden ja maagien ammattitasoista (Vannoutuneiden, Kuroutuneiden ja/tai Vihkiytyneiden tasonimikkeistä). Ne voivat myös tarjota noviisien ja Kelpuutettujen tasonimikkeet. Sotaopistot jaetaan soturiopistoihin, maagiopistoihin sekä maagi- ja soturiopistoihin.

<< Takaisin