Haarniskat ja kilvet

Haarniskat

Nahkahaarniska

Nahkahaarniska voi olla hyvin monimuotoinen. Yleisimmin se on kovetetusta nahasta tehty jonkinlainen liivi tai paita. Nahkahaarniska itsessään ei suojaa kovin paljoa. Lähinnä tikarinisku tai muuten heikko lyönti voi kilpistyä sivuun tai terä ei mene pistäessä yhtä syvälle. Nahkahaarniska on kuitenkin erittäin kevyt eikä rajoita liikkumista juuri ollenkaan. Tämäntyylinen suoja on erittäin harvinainen armeijakäytössä, mutta yleisempi yksityiskäytössä, kuten metsästyksessä. Nahkahaarniska on niin kevyt, että siitä voidaan tehdä jopa jatkuvasti päällä pidettäviä vaatteita. Jos nahkahaarniska on armeijan käytössä, sitä käyttävät silloin erittäin nopeasti liikkuvat, jalan kulkevat tiedustelijat.

Vahvistettu nahkahaarniska tai palahaarniska

Vahvistettu nahkahaarniska on armeijakäytössä hieman yleisempi varuste, mutta sitäkin käyttävät lähinnä tiedustelijat, joskin myös ratsastavat tiedustelijat. Kyseessä on käytännössä nahkapanssari, johon on jollakin tapaa upotettu metallivahvikkeita. Nämä vahvikkeet voivat olla monessa muodossa. Esimerkiksi ne voivat olla 1-4 cm läpimitaltaan olevia rautanuppeja tai metallirenkaita, jotka kiinnitetään haarniskan pintaan, metallilevyjä, jotka kiinnitetään haarniskan päälle tai sisään taikka melkein mitä tahansa. Tyyli riippuu täysin sepästä. Palahaarniska antaa jo huomattavasti paremman suojan kuin nahkahaarniska. Se ei ole aivan yhtä joustava eikä yhtä kevyt, mutta antaa paremman suojan niin murskaavia, pistäviä kuin viiltäviäkin iskuja vastaan. Palahaarniskan ominaisuudet riippuvat kuitenkin hyvin paljon sen tekotavasta. Siitä voi tehdä hyvin monenlaisen haarniskan, ja sen ominaisuudet ovatkin varmasti Aryan haarniskoista parhaiten muokattavissa.

Rengashaarniska

Rengashaarniska koostuu yhteenliitetyistä metallirenkaista. Metallirenkaat valmistetaan kierittämällä rautalangasta. Haarniskan teko ei niinkään ole vaikeaa, vaan erittäin työlästä, ja siten suhteellisen kallista. Itse haarniskan valmistuksessa on monta eri tapaa, mutta yleisin lienee 4-1-suhteella tehty kokonainen asepuku. 4-1 tarkoittaa sitä, että yhden lenkin läpi kulkee neljä muuta lenkkiä. Toinen mahdollisuus on 6-1-suhteella tehty haarniska. Tämä haarniska on 4-1-haarniskaa tiiviimpi, suojaavampi ja painavampi. Asepuku taas on pitkähihainen paita, josta erkanee myös jalkojen suojaksi halkaistu helma. Tämä mahdollistaa nopean liikkumisen ja jopa ratsastuksen. Lenkit on myös mahdollista sulkea kiinni niiteillä, mutta tämä lisää haarniskan työmäärää huomattavasti, ja vain aatelisilla ja upseereilla näkee tällaisia suljettuja lenkkejä rengashaarniskoissa. Tällainen asepuku painaa 10-20kg, riippuen asepuvun koosta, valmistustavasta ja materiaalista. Itse haarniska suojaa parhaiten viiltäviä iskuja vastaan, mutta myös pistäviä iskuja vastaan se on suhteellisen toimiva. Murskaavaa voimaa vastaan rengashaarniskaa antaa minimaalisen suojan. Suljetut lenkit lisäävät suojaa pistäviä hyökkäyksiä vastaan huomattavasti, mutta kuten todettu ne ovat harvinaisempia johtuen tekotavan vaivalloisuudesta. Rengashaarniskaa käytetään usein myös muiden haarniskojen kanssa joko nahkapanssari päällä tai levypanssarin alla.

Suomuhaarniska

Suomuhaarniska tehdään liittämällä pieniä rautalevyjä yhteen suomumaiseksi kokonaisuudeksi joko lenkittämällä ne tai kiinnittämällä ne nahkapanssariin. Toisin kuin palahaarniskassa, jossa nahka jää osittain näkyviin, on suomuhaarniskassa nahka enemmänkin pohja tälle panssarille kuin itse suojaava osa. Suomuhaarniska antaa paremman suojan kuin rengashaarniska, koska se muodostaa yhtenäisen metallilevyn iskuja vastaan. Täten siis sen antama suoja murskaavia iskuja vastaan on huomattavasti parempi kuin rengashaarniskan. Viiltäviä ja pistäviä iskuja vastaan sen antama suoja on myös jonkin verran parempi, mutta ero ei ole yhtä huomattava kuin murskaavien iskujen osalta. Suomuhaarniska myös joustaa levyhaarniskaa paremmin, koska levyt liikkuvat lomittain. Suomuhaarniskan antama suoja ei tietenkään yllä levyhaarniskan tasolle, mutta sen liikkuvuus ja keveys korvaa sen seikan. Haarniskan harvinaisuuden selittää vain sen vaikeus valmistaa. Levyjen pitää olla samanlaisia, jotta ne liikkuisivat sulavasti lomittain, ja ne pitää vielä kiinnittää toisiinsa. Armeijan käytössä suomuhaarniska ei ole kovinkaan yleinen. Levypanssarin ja rengashaarniskan yhdistelmä on suurilla joukoilla varsin riittävä, ja parempaa suojaa haettaessa siirrytään usein suoraan täyslevypanssariin. Toisin kuin rengashaarniskasta, joka miltei aina on kokonainen asepuku, on suomuhaarniskasta olemassa enemmän variaatioita pelkästä hihattomasta paidasta kokonaiseen asepukuun. Suomuhaarniska voi painaa jopa levyhaarniskan verran, mutta yleensä sen variaatiot painavat n. 20 kg.

Levyhaarniska

Levyhaarniska on kiistatta suojaavin haarniska, mutta se on myös painavin ja varsinkin jalkamiehelle epäkäytännöllisin. Se koostuu yhteenliitetyistä metallilevyistä. Tällainen haarniska on erittäin kestävä ja suojaa niin pistäviltä, viiltäviltä kuin murskaaviltakin hyökkäyksiltä, mutta täydessä levyhaarniskassa jalan taisteleminen on erittäin raskasta ja vaikeaa. Levyhaarniska on myös kallis ja vaikea tehdä. Aryassa käytetään pääasiassa kolmenlaisia levyhaarniskoja.

Osittainen levyhaarniska on yleisin armeijan käyttämä haarniska. Se koostuu yleensä levyrintapanssarista ja mahdollisesti muutamasta muusta levyhaarniskan osasta (polvi-, sääri-, kyynär- ja/tai käsivarsisuojista). Näiden alla on yleensä koko ruumista suojaava rengashaarniska. Tällainen kokonaisuus antaa hyvin suojaa, mutta enemmän liikkumavaraa. Se on myös kevyempi ja halvempi tehdä.

Täyttä levyhaarniskaa käyttävät sodassa käytännössä vain raskas ratsuväki ja jotkut erittäin harvat erikoisjoukot, jotka on tarkoitettu erityistilanteisiin. Tällainen haarniska painaa yleensä vähintään 30 kg, mutta paino jakautuu suhteellisen tasaisesti ruumiin ympärille. Siinä liikkuminen on kuitenkin erittäin vaikeaa, ja vaikka jalankin taisteleminen onnistuu, se kuluttaa suhteettoman määrän voimia. Ratsun selässä ei kuitenkaan tarvitse itse huolehtia siitä niin paljon, ja näin ollen ratsumiehet on helppo varustaa levyhaarniskalla. Tämä on edelleen erittäin kallista, ja näin ollen vain erittäin hyvin koulutetut joukot saavat tällaisia. Täydestä levypanssarista on erittäin vaikea lyödä läpi. Koska yksi varsin yleinen tapa voittaa tällainen sotilas on lyödä panssaroimattomiin nikamiin ja niveliin, on levypanssarin alla useasti vielä rengashaarniska näitä suojaamaan. Nämä kohdat (kuten niska, polvitaipeet, kainalot) ovat silti ne helpoimmat kohdat päästä haarniskan lävitse. Murskaavat aseet ovat myös erittäin tehokkaita näin haarniskoituja vastaan, sillä isku aiheuttaa haarniskankin läpi vahinkoa. Tärähdykset ovat yleensä niin voimakkaita, että sotilaalla kestää aikansa selvitä sen vaikutuksesta.

Turnajaishaarniskat ovat luonnollisesti turnajaisissa käytettyjä haarniskoja. Nämä ovat yleensä erittäin koristeltuja, kalliita ja melko epäkäytännöllisiäkin. Ne ovat lähes poikkeuksetta täyttä levyhaarniskaa, josta on voitu tehdä vielä normaalia painavampiakin. Turnajaishaarniskat ovat sotaan lähes täysin sopimattomia, ja niiden tarkoitus on lähinnä viihdyttää.

Kypärät

Jalkaväen kypärä

Jalkaväen kypärisst on perinteisesti kaksi mallia. Ensimmäinen on varsin yksinkertainen päälaen peittävä metallikypärä. Se yltää suurin piirtein korvien tasalle ja yleensä se ylettyy niskapuolelle vähän pidemmälle, ainakin jonkin verran. Kypärässä on myös yleensä nenäsuojus. Toinen, hieman monimutkaisempi jalkaväen kypärämalli on sellainen, jossa on myös poskisuojat. Tällöin myös niskasuojus ylettyy lähes poikkeuksetta suojaamaan kunnolla. Poskisuojien malli vaihtelee, mutta niiden koko riippuu käyttötarkoituksesta - mitä suurempi suojus, sitä pienempi näkökenttä. Kypärän alla pidetään yleensä rengashaarniskan huppua, vaikkakin joitakin kypäriä (nimenomaan poskisuojallisia) pidetään niin suojaavia, ettei rengashuppua tarvita. Tämä on varsinkin armeijalla varsin yleinen ratkaisu, sillä teetettäessä haarniskoja sadoille hupun puuttuminen tuottaa yllättävän paljon rahallista etua.

Ratsuväen kypärä

Raskaasti haarniskoidut ratsastajat käyttävät kokonaan metallilevyistä tehtyä kypärää. Näitä on parikin eri mallia, mutta ne eivät eroa toisistaan merkittävästi. Kypärässä voi olla visiiri, pelkät silmä- ja hengitysaukot tai sitten se voi olla suun ja silmien kohdalta kokonaan avoin. Tällainen kypärä antaa kieltämättä kypäristä parhaan suojauksen, mutta sen näkökenttä on kovin rajoitettu. Vaikka kypärä suojaa myös poskien ja kaulan alueen, on sen alla tapana käyttää myös rengashuppua. Kevyemmät tiedustelijaratsumiehet käyttävät jalkamiesten kypärämalleja, koska raskaammat kypärät rajoittavat näkyvyyttä liikaa ja lisäksi tiedustelijat saattavat joutua jalkautumaan.

Sekalaiset kypärät

Näiden lisäksi kypäriä on monen monituisia malleja. Yleensä niitä käyttävät köyhemmät yksilöt, joilla ei ole varaa parempiin. Hyvä esimerkki tästä ovat nahkakypärät. Niiden muoto voi vaihdella ihan oikean kypärän näköisestä huppuun. Ominaisuudet ovat kuitenkin yleensä samat eli lähes olemattomat. Nahkakypärä ei suojaa kuin lähinnä huonosti suunnattua tikariniskua vastaan, ja päähän lyödään tikarilla erittäin, erittäin harvoin. Vähänkin kovempi miekanisku läpäisee nahan, eikä se suojaa myöskään murskaavia iskuja vastaan. Ainoa hyöty on ehkä joidenkin pistoiskujen kilpistyminen sivuun. Metallilla vahvistetut nahkakypärät ovat hieman parempia, mutta nekin melko hyödyttömiä kunnon iskun edessä. Toisinaan nähdään kypäränä myös pelkkää rengashuppua. Tämä on omalla tavallaan nahkakypärääkin hyödyttömämpi, sillä miekan viiltävä isku muuttuu murskaavaksi, jolloin lopputulos on yleensä kallomurtuma ja kuolema. Tästä pistävät hyökkäykset eivät oikeastaan edes kilpisty. Rengashupun käyttöä tapahtuukin yleensä lähinnä äärimmäisessä hädässä (onhan se tyhjää parempi) taikka sitten silkasta tietämättömyydestä. Normaaleista kypäristä (toimivista jalkaväen/ratsuväen kypäristä) on myös monenlaisia variaatioita – toiset toimivia, toiset eivät. Yhtenä esimerkkinä yksinkertainen, pelkkää päälakea suojaava levykypärä, jota käytetään ilman rengashuppua. Tämä on sinänsä varsin toimiva, vaikkei tietenkään aivan yhtä toimiva, kuin rengashupun kanssa. Se kuitenkin suojaa.

Kilvet

Käsikilpi

Käsikilpi on pieni kädessä pidettävä pyöreä kilpi, jonka läpimitta on noin 25-35cm. Sitä pidetään joko kämmenselän tai rystysten edessä. Käsikilpi ei anna mitään suojaa jousta vastaan, mutta toisin kuin muut kilvet, se on miltei ylivoimainen mies miestä vastaan tilanteessa. Vaikka muiden kilpien koko antaakin suojaa, tekee käsikilven koko siitä helposti käsiteltävän, ja siksi se on usein siellä, missä sitä tarvitaan: torjumassa iskua. Koska käsikilpi on kevyt, on sillä myös mahdollista iskeä nyrkkiraudan tavoin vastustajaa kasvoihin. Lukuun ottamatta joitain erittäin harvoja erikoistehtäviä, ei armeija juurikaan käytä käsikilpiä.

Pyörökilpi

Pyörökilpi on melko suuri, pyöreä kilpi. Oikein mitoitettuna sen läpimitta on sama kuin taistelijan polvien ja kaulan väli. Se siis suojaa koko keskiruumista. Näin ollen yleisin osumakohta pyörökilvellä taistelevaa vastaan ovat jalat ja pää. Pyörökilven voi tehdä puusta tai metallista. Niin tai näin se on melko painava. Pyörökilpi kiinnitetään käteen nahkaremmein. Sen liikkuvuus ei siis ole lähelläkään käsikilven liikkuvuutta. Kilven kanssa voi käyttää aika lailla mitä tahansa yhden käden asetta, mutta pyörökilven kanssa yleisimpiä ovat kirveet, varstat ja nuijat. Kömpelyytensä vuoksi pyörökilvestä saattaa kaksintaistelussa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Järjestäytyneessä rivissä kilpi on hieman parempi, mutta parhaimmillaan se on sekavassa taistelussa, jossa vihollinen voi yllättää mistä vain, eikä molemmin puolin ole tovereita muodostelmassa. Armeija käyttää pyörökilpeä toisinaan erityisesti tilanteissa, joissa muodostelmaa ei ole (joka nykyään tosin on yhä useammin ja useammin totta), kuten esimerkiksi taisteltaessa metsässä tai kaupungissa tai muuten sekavissa olosuhteissa. Pyörökilpi suojaa nuolilta lähes yhtä hyvin kuin tornikilpi – ainakin jos taistelija tietää, mistä suunnasta nuoli on tulossa.

Pisarakilpi

Pisarakilpi on väärinpäin käännetyn vesipisaran muotoinen kilpi. Ylhäältä kilpi on siis pyöreä, mutta alhaalta suippenee ja yltää jopa polven alapuolelle. Yläosa ei ole yhtä leveä kuin pyörökilvessä. Pisarakilpi on siis kevyempi kuin pyörökilpi, mutta suojaa silti koko etujalan. Ratsastajat käyttävät pisarakilpeä myös useasti, jolloin kilpi on hieman suurempi. Tällöin se suojaa koko ratsastajan kilpipuolen. Pisarakilpeä voisi ajatella monitoimikilpenä. Paremman käsiteltävyyden vuoksi se toimii kaksintaistelussa paremmin kuin pyörökilpi. Myös muodostelmassa se toimii pyörökilpeä paremmin, sillä pisarakilpiset soturit voivat olla lähempänä toisiaan, mutta kilpi suojaa silti suhteellisen hyvin. Myös sekavassa, muodostelmattomassa taistelussa (johon kaikki taistelut lopulta ajautuvat) se on myös toimiva. Pisarakilpi ei siis oikeastaan ole erikoistunut mihinkään. Se on sekä hyvä että huono puoli, sillä missään se ei myöskään ole voittamattoman hyvä. Ainakaan jalkamiehellä. Pisarakilpeä käyttävät (ainakin armeijassa) kaikkein yleisimmin ratsumiehet. Kilpi kiinnitetään käteen nahkaremmein. Pisarakilpi on selvästi käsikilpeä parempi suojaamaan nuolilta, mutta se ei missään nimessä ole sen paras käyttötarkoitus.

Tornikilpi

Tornikilpi on saanut nimensä sen koosta ja puolustustehosta, sillä se kohoaa maasta kuin torni. Se korkeus on n. 1,5 metriä ja leveys n. puolimetriä. Se on tehty puuta, jossa on metallivahvikkeet, sillä kokonaan metallista koostuva tornikilpi olisi aivan liian painava. Tornikilpi on paras suoja nuolia vastaan, sillä se suojaa koko kehoa päästä jalkoihin. Sitä käyttävät etenkin keihäsmiesten eturivistöt, mutta myös muut jalkamiesrykmentit voivat käyttää sitä edetessään vastustajan jousimiehiä vastaan tai puolustaessaan omia jousimiehiään, mutta lähitaistelussa tornikilpi on liian kömpelö, jotta sen käyttö olisi hyödyllistä. Ratsastajat eivät käytä tornikilpeä, mutta muuten sitä näkee armeijoissa varsin yleisesti.

<< Takaisin