Hevosenkaltaiset ratsut

Antanyassa on viisi pääasiassa ratsuiksi tarkoitettua eläinlajia ja lisäksi yksisarviset, jotka toimivat enimmäkseen työ- ja vetotehtävissä. Ratsulajeja ovat pegasokset, aarnikotkat, hevoset ja riippuen siitä ollaanko Andoriassa vai Reloreassa, merikäärmeet ja son-lohikäärmeet.
Ratsut voidaan jakaa usealla tavalla ryhmiin riippuen niitten pääasiallisesta liikkumistyylistä, ulkonäöstä tai syöntitavoista.
Liikkumistavan mukainen jako menee: lentävät ratsut (pegasokset, aarnikotkat ja son-lohikäärmeet), maalla kulkevat ratsut (yksisarviset ja hevoset) ja vedessä liikkuvat ratsut (merikäärmeet).
Jako ulkonäön mukaan: hevoseläimet (pegasokset, yksisarviset ja hevoset), liskot (son-lohikäärmeet ja merikäärmeet) sekä hybridit (aarnikotkat).
Syöntitapojen perusteella ryhmiä on vain kaksi: lihansyöjät (son-lohikäärmeet, merikäärmeet ja aarnikotkat) sekä kasvinsyöjät (pegasokset, yksisarviset ja hevoset).
Tässä tekstissä esitellään ratsuista kolme hevosenkaltaista eli pegasokset, yksisarviset ja hevoset sekä käydään lisäksi läpi hieman yleistä asiaa muistakin ratsuista.

Aarnikotkat, merikäärmeet ja son-lohikäärmeet poikkeavat täysin hevosenkaltaisista ratsuista.
Hevosenkaltaiset ratsut ovat yleensä melko luotettavia ja rauhallisia toisin kuin muut ratsut, jotka ovat usein etäisiä ja jopa arvaamattomia. Hinnaltaan hevosenkaltaiset ratsut edustavat alinta hintaluokkaa, ne ovat melko yleisiä ja helppoja, kun taas muut ratsut maksavat melko paljon ja ovat vaikeita hoitaa ja melko harvinaisia.
Kaikilla kuudella ratsueläimellä on neljä jalkaa, mutta ulkonäöllisesti ne eroavat hyvinkin paljon toisistaan. Siinä missä pegasoksilla, yksisarvisilla ja hevosilla on kaviot, son-lohikäärmeillä ja merikäärmeillä on liskomaiset jalat ja aarnikotkilla takajalkoina kissaeläimen pehmeät tassut ja etujalkoina linnun teräväkyntiset jalat.

Käyttötarkoitukseltaan ratsut eivät kuitenkaan poikkea suuresti toisistaan. Kaikkia käytetään sekä sodassa ratsuina että liikkumiseen paikasta toiseen. Yksisarviset ja hevoset lisäksi ovat suosittuja työ- ja vetotehtävissä, muita ratsuja ei näissä käytetä juuri ollenkaan luonteen tai fyysisten esteiden vuoksi.

Pegasokset

Pegasokset ovat lentäviä hevoseläimiä, joiden pääasiallinen ravinto koostuu kasveista.

Ulkonäkö ja rakenne

Hevoseläiminä pegasokset muistuttavat ulkonäöllisesti hyvin paljon tavallista hevosta. Niillä on hevosten tapaan kaviot, neljä jalkaa, harja ja häntä sekä hyvinkin samankaltainen pää.
Eroavaisuudet löytyvät lähinnä rakenteesta, käyttötarkoituksesta ja luonnollisesti myös siitä, että pegasoksilla on hevosista poiketen suuret, lentämiseen tarkoitetut, vahvat siivet.

Pegasokset ovat hevosolennoista siroimpia ja pitkäjalkaisimpia. Liikkuminen tapahtuu enimmäkseen lentämällä ja tämän takia jalat eivät kestä pitkiä maan pinnalla kuljettuja matkoja tai vähänkään pidempää maalla kuljettua matkaa, jos selässä on jotain painavampaa.
Vastapainoksi tälle pegasoksen lentolihakset ovatkin erittäin voimakkaiksi kehittyneet ja keskiruumis on vahva. Keuhkot ovat laajat. Silloin tällöin pegasoksen lepuuttaminen on suotavaa, vaikkei pegasos erityisesti väsymyksen merkkejä näyttäisikään. Vaikka pegasos lentäessään kykeneekin ”liitämään” ja samalla hieman lepuuttamaan siipiään, sillä on vain kaksi tapaa lentää: lepovaihe tai aktiivinen vaihe eli se joko liitää tai tekee töitä siivillään. Maanpinnan yläpuolella on myös huomattavasti tuulisempaa ja vaikeampaa kulkea kuin maanpinnalla, joten liitäminenkin on mahdollista vain, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Pegasoksen pään profiili on hieman kovera. Sillä on leveä otsa, mutta kapea turpa. Sieraimet ovat suuret, silmät ilmeikkäät, lempeät ja tummat, korvat pienehköt ja kaula lihaksikas, mutta samalla aristokraattisen kaareva ja siro.
Siivet ovat suuret ja voimakkaat. Lihaksisto on erittäin voimakas ja muotoutunut kestämään pikemminkin lyhyempiä matkoja nopeaan tahtiin kuin pitkiä matkoja hitaammin.

Pegasoksissa on useita eri värejä ja merkkejä. Yleisiä ovat etenkin kimot, hallakot, ja voikot. Muitakin värejä, kuten ruunikkoa, rautiasta, tiikerinkirjavaa, lehmänkirjavaa ja mustaa esiintyy. Merkkejä on useita erilaisista sukista seepraraitoihin ja siimaan. Herasilmä pegasoksella on harvinainen.

Käyttäytyminen

Pegasos on hevosten tapaan laumaeläin. Se nauttii samanlajisten seurasta ja jopa tarvitsee sitä elääkseen täyttä ja hyvää elämää. Pegasosten kesken taistelut ovat melko harvinaisia, eikä niitä useinkaan pääse todistamaan, sillä ne tapahtuvat enimmäkseen ilmassa, jolloin hävinneen osapuolen kohtalo voi olla kuolema, ellei se ole pystynyt säästämään voimiaan sen verran, että kykenee laskeutumaan pehmeästi.
Luonteeltaan pegasokset ovat ystävällisiä, mutta varsinkin nuoremmalla iällä ne voivat olla melkoisia hurjapäitä. Pegasos rakastaa kisailua voimassa ja nopeudessa muitten pegasosten kanssa ja häviö ei ole sille vaihtoehto.

Varsinaisesti pegasos ei ole vaarallinen, mutta nuoret oriit saattavat joskus kiihkoissaan häiritä myös muita kuin omaa lajiaan. Myöskään erityisen uhkaavasti ei kannata käyttäytyä sellaisen tamman lähellä, jolla on nuoret varsat, sillä se luonnollisesti puolustaa varsojaan tarpeen vaatiessa. Kynnys siihen on kuitenkin melko suuri, ellei vastaantulija satu näyttämään erityisen vaaralliselta tai epäluotettavalta.

Varsomisaika pegasoksilla on myöhäiskevät. Ne kantavat varsaa hevosista poiketen vain keskimäärin 10 kuunkiertoa. Kaksosvarsoja ei synny.
Varsa syntyy siivet tiukasti runkoa vasten turpa edellä. Vastasyntyneen siipien siivet eivät kanna varsaa kuin vasta loppukesästä. Hevosen tapaan se kuitenkin oppii nousemaan jaloilleen jo muutaman tunnin ikäisenä. Pegasosvarsan jalat kehittyvät varsan mukana aina siihen asti kunnes varsa oppii lentämään. Tämän jälkeen kehitys hidastuu ja jaloista tulee aikuisena sirot ja jopa hieman heikot.

Käyttötarkoitus

Pegasokset ovat käyttötarkoitukseltaan lentäviä ratsuja. Maalla ne eivät jaksa vetää suuria kuormia tai kantaa painavia taakkoja ja ilmassa moinen saattaisi olla vaikeaa ja epävakaata. Sen sijaan pegasokset sopivat nopeutensa ja vikkelyytensä vuoksi erittäin hyvin esimerkiksi kiireellisten viestien toimittamiseen, nopeaan paikanvaihtoon tai lentäviksi sotaratsuiksi.

Yksisarviset

Yksisarviset ovat maalla kulkevia hevoseläimiä, joiden pääasiallinen ravinto koostuu kasveista.

Ulkonäkö ja rakenne

Yksisarviset muistuttavat pegasosten tavoin hyvin paljon tavallista hevosta, mutta ne ovat täysin pegasoksen vastakohta. Yksisarviset ovat hevosolennoista raskaimpia ja säkäkorkeudeltaan suurimpia. Yksisarvisilla on hevoseläimille tavanomaisesti neljä jalkaa, kaviot ja tyypillinen pää. Lisäksi yksisarvisilla on nimen mukaisesti yksi ainoa, melko pitkä sarvi keskellä leveää otsaa.

Yksisarviset ovat raskaita ja voimakkaita, etenkin takaosastaan, ne kykenevät vetämään suuria kuormia helposti epätasaisessakin maastossa. Yksisarvisten runko on leveä ja ne ovat erittäin lihaksikkaita. Liikkeet ovat lyhyet ja pystyt, joka on hyödyksi raskaitten taakkojen vetämisessä.
Yksisarvisilla on melko pitkät vuohiset ja tuuheat jouhet. Häntä ja harja kihartuvat usein hiukan. Osittain näitten piirteitten takia yksisarviset ovatkin erittäin näyttäviä.

Yksisarvisen pää on profiililtaan hiukan kupera ja pitkänomainen. Otsa on leveä, silmät ovat isot ja ystävälliset ja korvat ovat herkästi liikkuvat ja melko pitkät. Kaula on pitkä, voimakas ja erittäin lihaksikas.
Yksisarvisen leveästä otsasta kasvaa pitkä, aikuisella oriilla noin puolen metrin mittainen kierteinen sarvi. Nuorella yksisarvisella sarvi on pienempi, samoin yleensä tammalla on hiukan pienempi sarvi kuin oreilla. Sarvi on yksisarvisen väristä riippumatta aina helmenvalkoinen ja pinnaltaan himmeän kiiltävä.

Väriltään yksisarviset ovat mustia, ruunikkoja, kimoja (joitten pohjaväri on musta tai ruunikko) tai päistärikköjä (joitten pohjaväri on musta tai ruunikko). Muita värejä ei juuri esiinny. Merkeistä erilaiset pään merkit, sukat ja herasilmät ovat yleisiä.

Käyttäytyminen

Villit yksisarviset elävät enimmäkseen yksin, pareittain tai pienissä ryhmissä. Ne tulevat hyvin toimeen muitten yksisarvisten kanssa, mutta ne eivät erityisemmin välitä seurasta. Villit yksisarviset muodostavat koko eliniän kestävän liiton, jossa molemmat osapuolet ovat tasavertaisia ja tyytyväisiä. Kesytetyillä yksilöillä tähän ei kuitenkaan ole aina mahdollisuutta. Yksisarvisen sarvi toimii merkkinä statuksesta; mitä pidempi ja paksumpi sarvi, sitä korkeammalla hierarkiassa yksisarvinen on. Tästä huolimatta oriit saattavat järjestää rajuja tappeluita tammojen suosiosta, uhkarohkeat yksisarvisoriit eivät keinoja kaihda saadakseen tamman suosion ja joskus tähän voi liittyä suurempisarviselle oriille uhittelua.
Luonteeltaan yksisarvistammat ovat rauhallisia ja kylmäverisiä, toisin kuin oriit jotka ovat vaarallisia sekä itselleen, että muille. Yksisarvisten elinalueella liikkuminen hiljaa ja kevyesti on kannattavaa, sillä oriit syöksyvät päätä pahkaa puolustamaan tammaansa kuullessaan pienenkin rasahduksen. Yksisarvistammat ovat kuitenkin ystävällisiä, ne eivät hätkähdä turhasta ja ne tekevät työnsä uskomattomalla sitkeydellä ja voimalla. Ne ovat luotettavia ja vakaita sekä työhevosena, että ratsuna. Oria ei ratsuna tai työhevosena kannata luonteen takia pitää.

Edes villi yksisarvistamma ei ole missään nimessä vaarallinen. Jos puolustavaa oria ei ole lähellä, tamma mieluummin pakenee kuin hyökkää, eikä tamma hätäänny varsankaan kanssa ennen kuin uhkaaja alkaa näyttää merkkejä todellisesta vihamielisyydestä. Usein kuitenkin ori on lähettyvillä, joten vaikkei tamma hyökkäisikään, niin ori hyökkää varmasti välittömästi tajutessaan tammansa olevan vaarassa, oli se vaara sitten kuvitteellinen tai ei.

Hevosen tavoin yksisarvistamma kantaa varsaa 11 kuunkiertoa, yleensä varsat syntyvät alkukesällä tai loppukesällä. Yksisarviset saavat muita hevoseläimiä useammin kaksosvarsoja.
Vastasyntyneellä varsalla ei ole ollenkaan sarvea, eikä se juurikaan poikkea hevosvarsasta muuten kuin suuremman koon osalta. Yksisarvisvarsa oppii kävelemään n. 10 tunnin ikäisenä ja sen sarvi alkaa kasvaa välittömästi varsan synnyttyä. Yleensä pienen nupon otsassa voi nähdä jo kahden päivän ikäisellä varsalla. Sarvi kasvaa koko yksisarvisen eliniän, vaikkakin kasvu hidastuu vanhemmiten.

Käyttötarkoitus

Yksisarvisia käytetään enimmäkseen työ- ja vetotehtävissä. Niitten voimakas lihaksisto ja rakenne ovat erinomaisia näihin tehtäviin. Yksisarvisia voidaan kuitenkin käyttää myös ratsuina silloin, kun tarvitaan massaa ja voimaa tai vain voimakasta ja vaikuttavaa ulkonäköä. Esim. raskaasti varustautuneilla sotilailla on yleensä ratsuna yksisarvinen.
Yksisarvisoreilla ei juuri ole käyttöä muuten kuin suvun jatkajina. Oriita on vaikea kesyttää ja hallita, eikä niitä suositella työ- tai ratsukäyttöön.

Hevoset

Hevoset ovat maalla kulkevia hevosolentoja joitten pääasiallinen ravinto koostuu kasveista

Ulkonäkö ja rakenne

Hevonen on hevosolennoista se, johon muita hevoseläimiä verrataan. Hevosella ei ole siipiä kuten pegasoksella, eikä sarvea kuten yksisarvisella. Se on erinomainen ratsuna ja kaikin puolin normaalisti ja sopusuhtaisesti kehittynyt.

Varsinaisia hevosrotuja ei ole, vaikkakin eri tyyppejä löytyy riippuen missä päin Aryaa hevonen on kasvatettu. Tyyppejä usein kuitenkin myös sekoitetaan parempien ominaisuuksien perässä.

Metsäisien seutujen hevostyyppi on kylmäverinen, säkäkorkeudeltaan n. 155cm. Kylmäveriseksi kevytrakenteinen. Väriltään melko vaalea, yleensä kimo, voikko tai päistärikkö. Valkoiset merkit ovat yleisiä. Sopii yleishevoseksi, sillä on hyvä käytännössä kaikessa. Tämä metsien tyyppi on rakenteeltaan erittäin sopusuhtainen kaikin puolin, jaloiltaan voimakas ja ryhdiltään erinomainen. Pään sivuprofiili on suora, harja ja häntä ovat tuuheat ja karkeat ja kaula on pitkä ja voimakas.

Tasaisilla seuduilla tavattava hevostyyppi on lämminverinen ja säkäkorkeudeltaan enintään 150cm, keskimäärin n. 145cm. Yleisimmin väriltään rautias, mutta myös muita värejä voi esiintyä. Tämä hevostyyppi on erityisen hyvä pitkillä ja kestävyyttä vaativilla matkoilla. Hieman kevyt, rungoltaan melko pitkä, samoin jaloiltaan, mutta kuitenkin lihaksikas. Selväpiirteinen, sivuprofiililtaan suora pää ja melko pitkä kaula.

Lisäksi on näistä kahdesta päätyypistä sekoitettuja muita tyyppejä ja joitakin näistä melko paljonkin eroavia harvinaisempia tyyppejä joita on jalostettu esim. juoksijanominaisuuksien perusteella nopeampaan ja kestävämpään suuntaan.
Väreissä hevoset voivat olla käytännössä kaiken värisiä, mutta yleisimmin ne ovat rautiaita, ruunikkoja, mustia tai kimoja.

Käyttäytyminen

Villinä hevonen elää joskus suurissakin laumoissa ja kesytettynäkin se kaipaa laumaa ympärilleen. Hevonen seuraa johtajaansa vaikka kuolemaan, ei välttämättä lojaaliuden, vaan lauma-ajattelun vuoksi. Hevoset tulevat melko hyvin toimeen myös vieraan lajitoverin kanssa, mutta orien kesken voi syntyä tappeluita, varsinkin tammoista. Hevoslaumassa on tapana, että yksi ori saa astua kaikki tammat, joten orien voimanmittelöt eivät ole harvinaisia kiima-aikana.

Luonteeltaan hevoset ovat yleensä melko rauhallisia, mutta erittäin valppaita ja joissakin tilanteissa jopa säikkyjä. Ne voivat olla myös vaarallisia jos niitä käy hätyyttämään. Koko lauma suojelee oman lauman varsoja, joten voi käydä kohtalokkaaksi lähteä hätyyttämään varsoja tai tammoja joilla on varsa. Jos tilanne kuitenkin näyttää liian pahalta, niin ensi sijassa lauman, ei varsan, turvallisuus on etusijalla.

Hevonen kantaa varsaa n. 11 kuunkierron ajan ja varsa syntyy yleensä alkukesästä tai loppukeväästä rauhallisessa paikassa. Huonoina vuosina varsoja ei välttämättä tule ollenkaan, sillä tammat voivat luoda varsansa jos vuosi näyttää pahalta ja liian raskaalta. Kaksosvarsat eivät ole ennenkuulumattomia, mutta niitä ei synny kovin usein.
Vastasyntynyt varsa oppii kävelemään jo parin tunnin kuluttua syntymisestään, jonka jälkeen se etsii tiensä emän nisälle ja saa ensimmäisen ateriansa. Varsakuolleisuus ei ole kovin suuri kesytetyillä hevosilla.

Käyttötarkoitus

Hevoset toimivat hyvin monipuolisesti kaikenlaisissa tehtävissä. Ne ovat kaikkein suosituimpia armeijan ratsuina, mutta niitä käytetään myös muissa työtehtävissä, kuten maatiloilla apuna, viestinvälitystehtävissä ja tavallisina ratsuina kun pitää päästä paikasta toiseen.
Hevoseläimistä hevonen ja sen eri tyypit on ylivoimaisesti yleisin.

Yleistietotaulukko

	Pegasokset	Hevoset	Yksisarviset
Säkäkorkeus	140-150cm	140-160cm	165-175cm
Ravinto	Pääasiassa puitten lehdet ja kuori sekä ruoho ja jotkin muut kasvit	Heinä ja ruoho sekä erilaiset kasvit, juuret ja kukat	Heinä ja ruoho, sekä erilaiset kasvit, juuret ja kukat
Elinikä	15 - 20 ajankiertoa	n. 20 ajankiertoa	n. 30 ajankiertoa
Elinalueet	Epätasainen maasto, lehti- ja sekametsät sekä vuoret	Koko Arya, lukuun ottamatta vuoristoja	Pääasiassa metsät
Ääntely	Hirnahtelu, kiljahtelu, ininä, tuhina, pärskintä ja hörähtely	-"-	-"-
Hinta	5-7 hopearahaa	7-15 kuparilanttia	2-4 hopearahaa

<< Takaisin