Antanyan historia syntymänajasta nykyisyyteen

Tämä kirja luotaa läpi kaikkien Antanyan aikojen esitellen kutakin hetkeä tästä valtavasta ajasta ohimenevän lyhyesti, mutta olennaiset asiat kertoen. Se selvittää maailman ja Iankaikkisten synnyn, Suojeluspyhimysten luomisen ja ajanjaksot viimeisen 25 000 ajankierron ajalta.Enemmän tietoa yksittäisistä asioista voit lukea niitä tarkalleen kuvaavista kirjoista.
Lähteet: Alkuhenget, Iankaikkiset, Suojeluspyhimykset, Antanyan Ajanjaksot, Henget

Aluksi oli vain maailmantaso. Sitä voisi kuvitella valtavaksi tyhjyydeksi, mutta maailmantaso oli olemassa kolmesta hengestä, Alkuhengestä. Lukemattomia aikoja todellisuus oli tällainen, muuttumaton. Mutta joskus kauan sitten Alkuhenget saivat aikaan muutoksen, sillä ne loivat kaiken aistittavan. Noita kolmea henkeä alettiin myöhempien kansojen joukossa kutsua Äiti Maaksi, Veli Tuuleksi ja Sisar Vedeksi heidän luomistöidensä mukaisesti. Vaikka Alkuhenget olivat epäkonkreettisia, heidän eri luomisiaan nimetään perin yleistajuisesti. Tähdet syntyivät seitsemästä Äiti Maan helman helmestä. Ne olivat ensimmäinen luomistyö. Paljon myöhemmin otettiin toinen askel ja Veli Tuulen hiustupostaan tekemällä siveltimellä maalattiin tähtien ympärille taivaankansi. Sisar Tuulen kyynelestä syntyi tuolloin myös meri. Äiti Maa sittemmin loi maan yhden helmensä kuvajaisesta veden pinnassa. Seitsemän päivänkiertoa se loisti kuin tähdet taivaalla, mutta sitten se sammui. Tällöin Äiti Maa muovasi maan muodot. Vuoret ja jyrkänteet kohosivat, laaksot ja syvänteet syntyivät, urat johtivat aina maan reunan yli, jolloin vesi syöksyi niihin ja syntyivät joet, järvet ja muut sisävedet. Muutoksella oli suuremmat vaikutukset, kuin pelkät maan muodot. Se sai Alkuhenget lähemmäs todellista muutosta. Sillä Äiti Maan toimet saivat muut Alkuhenget kyseenalaistamaan ikuisen muuttumattomuuden ja Äiti Maalta lähti myös ensimmäinen ajatus elämästä. Kerrotaan kolmen Alkuhengen käyneen keskustelun:
Veli Tuuli: "Äiti Maa, mitä teet?"
Äiti Maa: "Muokkaan maata."
Sisar Vesi: "Mutta miksi?"
Äiti Maa: "Tahdon luoda elämää, joka opettaa maani rakastamaan."
Veli Tuuli: "Minäkin tahdon elämää. Se saa opettaa helmet taivaalla toivomaan."
Sisar Vesi: "Minäkin tahdon elämää, joka saa mereni uskomaan."
Niin syntyivät ensimmäiset tunteet; usko, toivo ja rakkaus. Kaikki tästä maailtantasosta lähtöisin olevat tunteet ovat syntyneet niistä. Jotkin tunteet ovat tulleet muilta maailmantasoilta kansojen myötä paljon ensimmäisiä tunteita myöhemmin. Jo hyvin alussa tunteet erosivat kahdeksi ryhmäksi. Osa säilyi tunnettavina tunteina, jotka elävät olennot sittemmin kykenivät oppimaan. Pienemmästä ryhmästä syntyi hengejä (yks. henge). Henget ovat eläviä tunteita, joista kukin suojelee jotakin tiettyä kokonaisuutta ja saattaa raivostoa, jos sen varjeltavaa loukataan. Kansat ovatkin oppineet lepyttelemään hengejä suotuisikseen. Hengejä on kuusi; Eläinten henge, Kasvien henge, Vetten henge, Sadon henge, Ilman henge ja Kodin henge, joka on hengeistä kaikkein nuorin.

Pyrkimys elämään ja tunteiden syntyminen olivat osa tapahtumasarjaa, jolloin maailmantasomme muovautui verrattain nopeassa ajassa. Ensimmäisinä näistä loi Veli Tuuli ilman ja tuulen vetämällä taivaankannen ja alhaalla olevan meren ja maan välisen tyhjyyden keuhkoihinsa ja puhaltamalla sen ulos. Sisar Vesi loi hänelle pilvet. Tapahtui myös niin, että myöhemmin Sisar Vesi loi Kuun ja lahjoitti sen Veli Tuulelle taivaalle ripustettavaksi. Jo ennen aurinkoa, luotiin ensimmäinen pieni elämä. Se oli pikkuruinen taimi, mutta tarvitsi silti kaikkien Alkuhenkien yhteistyötä. Se luotiin nokareesta maata, hiustuposta ja kyynelestä ja synnytettiin Sisar Tuulen käsissä Veli Tuulen hennoimmasta tuulesta ja Äiti Maan sivelystä. Tähtien määrä taivaalla kasvoi nopeasti, sillä Äiti Maa lahjoitti Veli Tuulelle uusia helmiä, jotta pieni taimi sai valoa. Ensimmäisestä taimesta saivat alkunsa kaikki taimet ja versot ja siemenet, jotka levitettiin ympäri maan ja laskettiin jopa veteen. Yhden auringonkukan Äiti Maa lahjoitti Veli Tuulellekin, mutta tämän mukaan taivas ei ollut sellaisen elämän paikka. Niin lahja unohtui mittaamattomiksi ajoiksi. Se nousi kuitenkin arvoon arvaamattomaan, kun Veli Tuulen Kuu muuttui yksinäiseksi. Silloin Veli Tuuli sulki hellästi auringonkukan käsiinsä, puhalsi siihen varoen, hieroi ja henkäili. Avatessaan kätensä niiden välistä kirposi kirkkaammat säteet, mitä maailma oli koskaan nähnyt. Se ripustettiin taivaalle Kuun seuraksi ja maailman kasvit alkoivat entisestään kukoistaa.
Ensimmäinen elämä, joka ei ollut kasvi, oli suuri valkoinen Váca-lintu. Sen loi Veli Tuuli palasta villaista pilveä. Se ei koskaan laskeutunut, kunnes eräänä hetkenä aikoja myöhemmin, se poistui taivaalta vuorelle, jonne se muni kolme munaa. Ne Alkuhenget ottivat suojiinsa. Kolmekymmentäkolme kertaa tuhatta ajankiertoa kului, kunnes munista kuoriutuivat maailmaan eläimet. Äiti Maan munasta kömpivät esiin maan eläimet, Sisar Veden munasta vedenelävät ja Veli Tuulen munasta pyristelivät kaikki taivaan asukit. Pitkään aikaan eivät Alkuhenget tehneet enää muutoksia maailmaan. Kun niitä viimein tehtiin, ne loivat omasta voimastaan Iankaikkiset, jotka oppivat puhumaan ja veivät tunteet ääripäihinsä.

Iankaikkisia oli seitsemän: Thuska, Ceenia, Bamiento, Mae, Metsäneito, Uogenda ja Amadimus. Kaikki olivat ulkoisesti ja luonteeltaan aivan omanlaisiaan. Aikansa he elivät maailmassa, mutta Alkuhenget suunnittelivat heille muunlaista tulevaisuutta. Niinpä yksi viimeisimmistä merkittävistä luomistöistä olikin kuuden uuden maailman luominen maailmantasomme sisälle. Nuo maailmat olivat täynnä tyhjyyttä. Myöhemmin synnytettiin myös muita viimeisiin luomistöihin kuuluvia, kuten esimerkiksi Veli Tuulen luomat son-lohikäärmeet ja Sisar Veden luomat merikäärmeet. Alkuhenget kutsuivat Iankaikkiset yhteen ja ilmoittivat kuuden kansan tulevan tähän maailmaan. Kukin Iankaikkisista kohotettaisiin kuolemanjälkeiseen ja he saisivat kukin yhden uuden maailman hallittavakseen ja yhden kansan vastuulleen. Maailmat heidän pitäisi järjestää valmiiksi, sillä tulevat kansat olisivat kuolevaisia. Olennon kuollessa tältä vapautuisi sielu, jonka Iankaikkinen saisi kohottaa omaan maailmaansa kuolemanjälkeiseen. Kaikki muut Iankaikkiset suostuivat ja nimesivät maailmansa, mutta Amadimus, myöhemmin Rakkauden Iankaikkiseksi kutsuttu, kieltäytyi ja halusi jäädä maailmaan kansojen keskuuteen. Luodut maailmat olivat Thuskan Tuonela, Ceenian Cepoina, Bamienton Banhalla, Maen Taivaanmaa, Uodendan Gandonia ja Metsäneidon Kotomaa. Amadimuksen päätös aiheutti myöhempinä aikoina arvaamattomia konflikteja, sillä Amadimukselle tarkoitettu kansa, elvekryptit, jäivät ilman Iankaikkista. Heidän henkensä vaelsivat päämäärättömästi maan päällä pääsemättä kuolemanjälkeiseen. Tämän tajusi viimein myös Amadimus.

Amadimus eli maailmassa ja oli paikalla, kun kansojen aamunkoitto alkoi. Hän oppi tuntemaan kahden ensimmäisen kansan, pikkupirut ja pienenkelit ja heidän kauttaan kohtasi ensi kerran kansan kuoleman. Heidän menettämisensä koski Amadimukseen suuresti ja hän katosi. Hän painui luolaan, jäi uinumaan luomansa jääkerroksen sisään. Hän heräsi vasta, kun luolaan eksynyt pikkupiru sattui hänet löytämään ja häntä säikähtämään. Silloin Amadimus vapautui jäästä ja tajusi vasta nyt, että hänen aikoinaan tuntemansa pikkupiru ja pienenkeli eivät olleet ainoita. Hän myös huomasi, että hänen ollessaan jäätyneenä olivat molemmat kansat oppineet kommunikoimaan -pikkupirut viittoivat ja pienenkelit puhuivat. Siitä lähtien Amadimus eli vain näiden kahden kansan parissa. Aikojen kuluessa hän kuitenkin ymmärsi, että pian saapuisivat muut kansat ja että heidän joukossaan olisi yksi, joka jäisi vaille Iankaikkista. Sen jäsenet tulisivat kohtaamaan kuoleman, eivätkä pääsisi kuitenkaan kuolemanjälkeiseen. Tämän ymmärrettyään Amadimus poistui kansojen luota ja nousi korkealle vuorelle, jossa hän huusi ja rukoili Alkuhenkiä ilmestymään. Kolmannenkymmenennen päivänkierron jälkeen ne ilmestyivät ja Amadimus rukoili saada nousta Iankaikkiseksi. Hän ei kuitenkaan saanut, mutta hän aneli anelemistaan.

Lopulta Alkuhengillä oli tarjota hänelle mahdollisuus, muttei lohdullisuutta. Tuo lausahdus on yksi historian muistetuimmista ja etenkin osa siitä, josta syntyi käytetty lausahdus: "Kurime no anae mimoa, ka amalle wo anae." Kokonaisuudessaan Amadimukselle ilmoitettu lause oli:
"Amadimus, no amalle Aleveny, iwa ani noto utate ah no elathe i evu, aru no ana wohi le ane ónu tsu caikan getain. Kurime no anae mimoa, ka amalle wo anae."
"Amadimus, rakkauden Iankaikkinen, jos sinä tahdot tehdä jotakin kansojen hyväksi, on meillä tarjota sinulle vain uhrauksista suurin. Kuolla heidän puolestaan, rakkaudesta heihin."
Amadimukselle tuo oli valtava isku, sillä yli kaiken hän pelkäsi kuolemista, mutta samalla hän kuitenkin rakasti kansoja ylitse muun. Tämä sai hänet tekemään raskaan päätöksensä ja Alkuhenget istuttivat Amadimukseen kuoleman. Iankaikkisen elämä irtosi hänen ruumistaan kuin hitaasti leijailevat lumihiutaleet, lukemattomat pienet tähdet. Niistä syntyivät Suojeluspyhimykset, pienet elämät, jotka matkasivat olevaisuuden ulkopuolelle, tyhjyyteen. Siellä ne kiertävät ikuisesti ympyrää ja aina kun maailmassa syntyy jollekin kansalle jälkeläinen, irtoaa yksi niistä ja matkaa maailmaan. Siellä se saa vauvan kansan mukaisen muodon, mutta se on haamuhahmo, eikä tule koskaan näkyväksi. Suojeluspyhimys kulkee suojattinsa rinnalla koko tämän elämän ajan. Kuoleman hetkellä kuoleva kykenee näkemään Suojeluspyhimyksensä ja sitä kokemusta ei koskaan unohda. Näyssä Suojeluspyhimys kuolee kuolevan puolesta ja kuoleman porteilla käynyt palaa elämään ja saa kaiken Suojeluspyhimyksensä kantaman voiman. Se voima on riippuvainen siitä, kuinka hyvin Suojeluspyhimystä on pidetty, sillä se saa voimansa suojattinsa rukouksista. Siksi monet rukoilevat Suojeluspyhimystään päivittäin tai jopa useita kertoja päivänkierrossa. Suojeluspyhimykseltä saamansa voiman turvin kuoleman porteilla käynyt välttyy kuolemalta ja ehättää saada itselleen hoitoa, joka saa hänen omat voimansa kertymään takaisin. Jos kuoleman porteilla käynyt on ollut kuolemassa vanhuuteen, hänen elämänsä pitenee Suojeluspyhimyksen uhrauksen myötä muutamilla ajankierroilla, jopa yli kymmenellä. Seuraavan kerran kuollessaan henkilö kuolee ilman Suojeluspyhimystä.

Kaikki tähän astinen on kertonut Syntymänajasta ja sitä seuranneesta Ensiajasta. Ensiaika alkoi noin 25 000 Ak sitten ja päättyi suunnilleen 12 000 Ak sitten. Ensiaikaa seuraavat lyhytkestoisemmat ajanjaksot, joista päästään lopulta tähän päivään. Ei ole tietoa missä vaiheessa maailman olennaiset nimet ovat syntyneet, mutta esimerkiksi nimet Antanya ja Arya ovat jo pienenkelten alkukielen ajoilta. Ensimmäinen Ensiaikaa seuraava ajanjakso on nimeltään ihmistenaika ja se kesti parisen tuhatta ajankiertoa. Tuona aikana ihmiset, ensimmäinen toisesta maailmasta tullut kansa, siirtyivät repeämän kautta Antanyaan. Ihmistenajasta lähtien asioita on alettu kirjata muistiin, sillä ihmiset olivat ensimmäinen kirjoittamiseen kykenevä kansa ja aikanaan myös alunperin kirjoitustaidottomat kansat ovat oppineet sekä ihmisten kirjoitustavan, että kielen. Ihmistenaikana tehtiin suuria tutkimusmatkoja ja ihmiset levisivät koko mantereelle. Pikkupiruviha sai alkunsa jo tuolloin ja ihmiset muuttivat maailmaa melko nopeasti. He toivat mukanaan ensimmäiset aseet ja kyvyn valmistaa niitä. Heimosodat alkoivat ensimmäisen kerran tuona aikana, mutta ne olivat melko hiljaisia, sillä pikkupiru ja pienenkeli yhteisöistä ei ollut ihmisille vastusta. Tuona aikana tapahtui ensimmäinen kansojenvaihdos pikkupirujen Iankaikkisen ja ihmisten Iankaikkisen vaihtaessa kansoja päittäin.

Ihmistenaikaa seuraa elvekryptienaika, joka alkoi noin 10 000 ajankiertoa sitten ja kesti suunnilleen 3 000 Ak. Maailmaan siirtyvät elvekryptit toivat muassaan tietoa ja ihmiset kuten muutkin kansat oppivat heiltä paljon ja elvekryptit muilta. Pääasiassa kanssakäyminen oli ihmisten ja elvekryptien välistä. Elvekryptienajan alkupuolella ihmiset ja elvekyrptit solmivat liittoja ja heimosodat vähenivät, mutta ajanjakson loppupuolella liitot rakoilivat ja hajoilivat ja heimosotien määrä kasvoi jälleen. Kiven, metallin ja käsityötaidon suhteen edistyttiin etenkin kyseisen ajanjakson loppupuolella.
Näistä tosiasioista huolimatta elvekryptienaika on ennen kaikkea tunnettu Iankaikkisten poikkeuksellisista toimista.
Aikoinaan Amadimus oli luonut Suojeluspyhimykset. Hänen toimimattomuutensa maailmoja ja kansoja jaettaessa kuitenkin johti Thuskan toimiin. Thuska oli jo ollut ensimmäisenä maailmaan syntyneen kansan, pikkupirujen, Iankaikkisena ja oli jonkin aikaa Suojeluspyhimysten luomisen jälkeen ihmisten Iankaikkinen, sillä oli kokenut nämä pikkupiruja vahvemmiksi. Hän oli puhunut ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kansanvaihdon ihmisten ensimmäiseltä Iankaikkiselta, Metsäneidolta. Nyt elvekryptienajan koittaessa hän keplotteli elvekryptitkin voimansa piiriin ja lähetti palvelijansa surmaamaan elvekryptikansaa eliminoidakseen mahdollisuuden kansan keskuudesta nousevasta mahdista. Kansa ei nimittäin oikeudellisesti kuulunut Thuskalle. Kansan parista kuitenkin kohosi pikkupirun pelastama elvekrypti nimeltä Eninkhamen. Eninkhamen kasvoi ja varttui ja nousi lopulta Thuskaa vastaan muut Iankaikkiset takanaan. Hän voitti elvekyrptit itselleen ja valmisti heille kuolemanjälkeisen.

Noin reilut 7 000 ajankiertoa sitten alkoi uusiaika vampyyrien saapuessa Antanyaan. Pikkupiru- ja vampyyrivihat olivat kuumimmillaan ja ihmisten ylempiarvoisuus korostui entisestään. Kaikkien kansojen yksilömäärät kasvoivat. Rakentaminen lisääntyi ja kaupunkien määrä kasvoi ja tämän mukana kehittyi rakennustaito. Muita erityisesti kehittyneitä taitoja olivat aseisiin ja magiaan liittyvä tietotaito, sillä sotajoukot suurenivat ja ensimmäistä kertaa son-lohikäärmeitä ja merikäärmeitä alettiin kesyttää ja kouluttaa ratsuiksi. Uudenajan viimeisten satojen ajankiertojen aikana perustettiin kuuluisat magia- ja taistelukoulut Mayarna ja Fameador. Manner jakautui hitaasti kahteen osaan ja lopulta ne jaettiin virallisestikin kahteen eri lääniin ja niissä sovellettiin eri lakeja sääolojen ja muiden tekijöiden puitteissa. 6 987 Ak tapahtui kaksi historian muuttanutta murhaa: molempien läänien lääninherrojen. Vieläkään ei tiedetä kumman murha tapahtui ensin, ketkä työn takana olivat ja mitkä olivat heidän motiivinsa, mutta murhat muovasivat nykypäivämme. Molemmissa lääneissä alettiin syyttää oman lääninherran murhasta toisen läänin kansaa ja yhteenotot rajoilla lisääntyivät. Uusiaika päättyi viisi ajankiertoa murhatöiden jälkeen Suuren Sodan puhkeamiseen. Se päätti uudenajan seitsemäntuhatta ajankiertoa kestäneen kauden.

Sodanaika alkoi satakunta ajankiertoa sitten (( v. 1905 meidän ajanlaskumme mukaan )). Tuolloin läänit julistautuivat valtioiksi, joista pohjoinen otti nimen Relorea ja eteläisempi Andoria. Andoriasta kuitenkin irtaantui saman tien itsenäiseksi valtioksi lounaassa sijaitseva suurehko saari, Neami. Neami julistautui täysin puolueettomaksi ja sulki rajansa, kun suurvaltiot repesivät toistensa kimppuun. Valtioiden rajat muodostuivat nopeasti sinne, missä joukot eivät juuri edenneet puoleen eivätkä toiseen, mutta ajan kuluessa nuo rajat ovat muuttuneet paljon. Jo uudenajan loppupuolelta asti pohjoisen ja etelän kansojen välinen viha oli kasvanut ja tultaessa tähän ajankiertoon, eivät ne kykene sietämään toisiaan. Mayarnasta ja Fameadorista muodostui nopeasti sotajoukkojen koulutuskeskuksia ja samalla valtioiden keskeisiä mahteja, joiden johtajilla, suurmestareilla, on toiseksi suurin valta maan johtajan jälkeen. Heimosodat ovat loppuneet sodanaikaan tultaessa täysin, sillä taistelu keskittyy valtioiden välisiin konflikteihin. Valtioiden syntyvyyslukemat ovat nousussa, mutta samalla yksilömäärät ja keskimääräiset eliniät ovat romahtaneet. Sodanaikaa tulee todennäköisesti kestämään niin kauan, kunnes toinen suurvalloista kukistaa toisen tai maan päällä ei ole enää yhtään elävää kansaa.

<< Takaisin