Aryan kulkutaudit

Kuvaus Aryassa olleista ja olevista kulkutaudeista. Lisätietoa tautien historiasta Aryan historia tekstissä.
Huomioitavaa on, etteivät aryalaiset tunne viruksia, bakteereita eivätkä vitamiineja.

Voitetut taudit

Tauteihin on keksitty hoito tai sen leviäminen on kyetty estämään.

Kolera

Kolera on bakteerin aiheuttama tarttuva ripulitauti, joka leviää likaisen juoma- ja käyttöveden kautta. Vesistöihin bakteerit päätyvät tautia sairastavan tai oireettoman taudinkantajan ulosteista. Koleraa ei enää esiinny Aryassa kuin yksittäisinä tapauksina, joita esiintyy sadan ajankierron aikana muutamia. Kyseiset tapaukset johtavat aina kuolemaan.

Koleran taudinkuva

Taudin itämisaika on yhdestä kolmeen päivänkiertoa. Vaikka tartuntoja on eriasteisia, suurin osa niistä (70 %) on erittäin rajuja ja johtavat kuolemaan.
Kolerabakteeri ei tunkeudu kudoksiin, vaan se lisääntyy suolistossa, jossa se muodostaa toksiinia, joka tuhoaa suoliston seinämiä ja aiheuttaa taudinoireet.
Itse tauti alkaa hyvin äkillisesti oksentelulla, ripulilla ja voimattomuuden tunteella. Jos inehmo saa runsaasti juotavaa ja on onnekas, eivät ripuli ja oksentelu ole niin voimakasta, että syntyisi selkeää nestevajausta. Jos taas inehmo ei saa nestettä tai nestetankkaus ei auta häntä, oireet aiheuttavat voimakkaan nestevajauksen. Nestevajaus aiheuttaa voimakasta kuivumista, verenkierron lamautumista ja munuaisten toiminnan heikkenemistä. Tautiin voi liittyä myös rajuja ja kivuliaita lihaskouristuksia.
Taudin rajuudesta riippuen sairastunut voi kuolla viiden päivänkierron sisällä, pahimmassa tapauksessa jopa parin hehkun kuluttua oireiden ilmenemisestä.

Kun verenkierto lamaantuu, se johtaa hyvin nopeasti kuolemaan. Oireita on vaikea kuvailla, koska ne ilmenevät äkisti ja voivat vaihdella tapauskohtaisesti.
Nestevajaus taas näkyy ja tuntuu aluksi verenpaineen nousuna, laihtumisena, päänsärkynä, sormien ja jalkojen turpoamisena, huimauksena ja sekavuutena. Vakava nestevajaus johtaa edellä mainittujen lisäksi solujen surkastumiseen ja tuhoutumiseen. Tämä voi näkyä ihon ja lihasten vetäytymisenä.

Koleran leviämisen estäminen

Koleraan ei edelleenkään ole minkäänlaista hoitoa, mutta sen leviämisen estämiseksi on tehty paljon. Yhteys saastuneen veden ja sairauden välillä tajuttiin ja nykyään, jos veden puhtaudesta ei olla varmoja, se keitetään. Keittäminen tuhoaa kolerabakteerit.
Yleisen hygienian ja vesi- ja viemäriverkoston paraneminen on kuitenkin suurin syy taudin vähenemiseen.

Keripukki

Keripukki on edelleen yllättävän yleinen sairaus Aryassa, mutta osasta siihen liittyvistä käsityksistä on päästy eroon ja siihen on keksitty hoito. Tauti johtuu C-vitamiinin puutteesta.

Keripukin taudinkuva

Taudin ensioireita ovat voimattomuus, alakuloisuus ja yleinen sairauden tunne. Nivelten särkeminen kuuluu seuraavaksi iskeviin oireisiin, jotka ilmenevät ennen näkyviä oireita. Ensimmäiset näkyvät oireet ovat suuret, violetit mustelmat karvatuppien ympärillä varsinkin reisien takapinnalla, kyynärvarsien etupinnalla ja vatsalla. Taudin edistyessä pienikin kosketus, painallus tai tapaturma aiheuttaa hyvinkin laajoja verenpurkaumia, jotka näkyvät mustelmina. Myös ikenissä alkaa tapahtumaan muutoksia ja ne turpoavat, tulehtuvat ja vuotavat herkästi verta. Lopulta hampaat usein höltyvät ja irtoavat. Suuria verenvuotoja voi tämän lisäksi tapahtua ihonalaisissa kudoksissa, nivelissä, luukalvojen alla ja lihaksissa, muttei kuitenkaan sisäelimissä. Verenpurkautumien imeytymisen seurauksena potilaan ihonväri on usein kellertävä.

Jos kasvuvaiheessa oleva inehmo sairastuu keripukkiin ja verenvuotoa ilmenee myös luiden kasvukohdissa, seuraa tästä helposti varsinkin alaraajojen asentovirheitä. Tyypillinen on ns. sammakkoasento, jossa jalkaterät ovat kiertyneet voimakkaasti ulospäin.

Keripukin hoito

Keripukkiin kuolee, jos sitä ei hoideta, mutta jo pitkällekin edenneen taudin voi pysäyttää. Koska tauti johtuu vain C-vitamiinin puutteesta, on potilaan saatava sitä jostain ja helpoiten sitä saa sitrushedelmistä. Aryan parantajat ovat huomanneet sitrushedelmien ja keripukin välisen yhteyden ja näin ollen osaavat määrätä kyseisiä hedelmiä sairastuneelle. Kuitenkaan kaikilla ei ole varaa kyseisiin hedelmiin.
Keripukki on varsinkin laivastojen ongelma, koska vaikka sotilaat saavat tarvittavan määrän hedelmiä, soutajille niitä ei anneta.

Endeemiset lastentaudit

Kun entinen epideeminen tartuntatauti pääsee luomaan vakaan suhteen tartutettavaan lajiin, siitä tulee endeeminen lastentauti. Siihen kaikki taudit pyrkivät, endeemisyyteen, tasapainoon tarpeeksi suurissa yhteiskunnissa elävän isännän kanssa niin, ettei kumpikaan osapuolista kuole.
Endeeminen tauti antaa immuuniteetin sitä vastaan.

Vesirokko

Vesirokko on viruksen aiheuttama erittäin tarttuva tauti, jonka sairastaminen antaa immuniteetin tautia vastaan. Noin 95% inehmoista sairastaa taudin lapsena ja loputkin 5% jossain vaiheessa elämäänsä.

Vesirokon taudinkuva

Vesirokon ensioireita ovat kuume ja päänsärky, joiden jälkeen parin päivänkierron kuluessa kasvoihin ja rintaan nousee taudille tyypillistä ihottumaa. Vähitellen ihottuma leviää muualle kehoon, silloin tällöin jopa suun limakalvoihin, ja kuume nousee korkeaksi.

Ihottuma on ensin punatäpläistä ja erittäin kutisevaa, kunnes se täplät muuttuvat näppylöiden kautta rakkuloiksi, jotka muistuttavat vesipisaroita, joilla on punainen reunus. Muutamassa päivänkierrossa rakkulat joko halkeilevat tai kuivuvat ja niiden tilalle muodostuu rupia. Inehmon kehossa oleva ihottuma voi olla samanaikaisesti useassakin tai jopa kaikissa eri vaiheissa.

Sairaus kestää yleensä noin viikon ja sen vakavuus voi vaihdella paljonkin. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä helpompi tauti yleensä on. Vanhemmalla lapsella kuume nousee yleensä kovemmaksi ja näppylöitä on huomattavasti enemmän. Vaikka vesirokko on lastentauti, aikuinenkin voi sairastua siihen, jollei ole tautia sairastanut lapsena. Aikuiselle vesirokko on hyvin usein erittäin raju. Vaikkei tauti välttämättä ole kohtalokas aikuiselle, raskaana olevan naisen on vältettävä tartuntaa, koska se on erittäin vaarallinen sikiölle.

Tuhkarokko

Tuhkarokko, kuten vesirokkokin, on viruksen aiheuttama tartuntatauti, jonka sairastaminen antaa immuniteetin tautia vastaan.
Tauti on vaarallinen alle kolmen ajankierron ikäisille lapsille, joiden kohdalla sairastuneiden kuolleisuus on 20–45%:n luokkaa riippuen ravinnonsaannista. Aikuiselle inehmolle tauti on hengenvaarallinen. Poikkeuksen muodostavat mintaurit, joiden keho tuottaa itsestään vasta-ainetta tuhkarokolle, joten he eivät voi sairastua tautiin.
Noin 35% aryalaisista sairastaa taudin elinaikanaan.

Tuhkarokon taudinkuva

Heti ensioireiden ilmaannuttua sairastunut alkaa levittää tuhkarokkoa, joka leviää pisaratartuntana silmien sidekalvojen ja hengitysteiden kautta.
Tartuntahetkestä noin kahdentoista päivänkierron kuluttua ilmaantuvat ensioireet: yskä, nuha, kuume ja silmien sidekalvojen punoitus. Parin seuraavan päivänkierron aikana tulee suun limakalvoille punoitusta ja poskien limakalvoille keskeltä sinertävänvalkoisia täpliä.
Punoittava pilkkumainen ja nyppyläinen ihottuma alkaa korvien takaa ja otsalta. Edetessään ihottuma tummenee ja leviää laajempina läiskinä poskille, niskaan, rinnalle ja koko vartalolle ja viimeiseksi raajojen alueelle. Ihottuma tuo mukanaan korkeamman kuumeen ja silmien valonarkuuden.
Muutaman päivänkierron kuluttua ihottuma alkaa vaalentua aiheuttaen ihon runsaan hilseilemisen. Vaalentuminen etenee samassa järjestyksessä kuin ihottuma on ilmaantunut. Ihottuma häviää kokonaan runsaassa viikossa.

Tuhkarokon jälkitauteja ovat monet bakteeritulehdukset, kuten keuhkokuume, välikorvan tulehdukset, silmätulehdukset ja se saattaa aiheuttaa sokeutta.

Polio

Polio on virustauti, joka leviää ulosteiden ja ilmassa olevien hiukkasten avulla.
Polio lasketaan endeemisiin lastentauteihin, koska se tarttuu huomattavasti helpommin lapsiin kuin aikuisiin ja sen sairastaminen luo elinikäisen suojan tautia vastaan. Kuitenkin muiden edellä esiteltyjen endeemisten lastentautien tapaan poliokin on lapsille suhteellisen helppo sairaus, mutta aikuisilla se melkein aina johtaa jonkinasteiseen halvaukseen.

Polion taudinkuvaus

Pienille, alle neljän ajankierron ikäisille lapsille polio on lähes vaaraton sairaus ja noin 95%:lle sairastuneista tauti on täysin oireeton, vaikka he kantavatkin ja näin ollen levittävät virusta. Suurin osa eli 75% lapsista sairastaa polion ennen neljän ajankierron ikää.
4–10 ajankierron ikäisillä lapsilla oireet ovat jo hieman pahemmat, vaikka heistäkin 58% on täysin oireettomia ja 30% saa flunssankaltaisia oireita, kuten yleisiä vilustumisoireita, kuumeilua, väsymystä ja lihasheikkoutta. Koko väestöstä noin 20% sairastaa polion tässä vaiheessa elämäänsä.
10–15 ajankierron ikäisenä polioon sairastuu n. 3% kaikista inehmoista ja aikuisena noin 1%. Nuorilla ja aikuisilla harvoin polio pysyy oireettomana ja suurimmalla osalla (n. 77%) tauti oireilee flunssamaisena tai muistuttaen influenssaa, jolloin oireet ovat korkea kuume, ripuli, oksentelu, väsymys sekä lihas- ja vatsaoireet. Molemmissa tapauksissa tauti menee ohi yleensä 2–7 päivänkierrossa.

Nuorista ja aikuisista noin 20% kuitenkin saa polion seurauksena halvausoireita. Tällöin virus lisääntyy nopeasti ja tuhoaa selkäytimen etusarven motorisia hermosoluja. Tautiin liittyy tässä vaiheessa jopa useampia päivänkiertoja kestävä yli 40 asteen kuume. Akuutissa vaiheessa, joka kestää kolmisen viikkoa, tauti tuhoaa inehmon hermosolukkoa ja näin ollen halvauttaa vartalon ja raajojen lihaksia. Noin 80% halvaustapauksissa halvaus rajoittuu raajoihin, mutta lopuissa 20% tapauksista aiheutuu hengityselinten halvaantumista.

Lukuja raajoihin rajoittuneista halvauksista:
- noin 20% tapauksissa halvaus jää pysyväksi
- noin 65% halvauksista paranee osittain
- noin 15% halvauksista paranee täysin

Polion hoito

Flunssan ja influenssa tapaisia oireita hoidetaan, kuten niitä muistuttavia tauteja yleensäkin, koska niissä on hyvin vaikeaa erottaa, mistä taudista on kyse.
Raajoihin rajoittuvassa halvauksessa kuntoutuksella on tärkeä merkitys. Kuitenkin vain rikkailla henkilöillä on mahdollisuus saada pätevä kuntouttaja. Myös potilaan asenne sairautta kohtaan vaikuttaa suunnattomasti hoidon toteutumiseen. Rahalla ei ole väliä, jos asenne ei ole oikea ja köyhäkin voi parantua täysin tai ainakin osittain, jos hän haluaa parantua.

Epideemiset kulkutaudit

Tartuntatautia, joka leviää kulovalkean tavoin ja pysäyttää helposti jopa valtion normaalit toimet, kutsutaan epideemiseksi taudiksi.
Sana ”epideeminen” johdetaan epidemia-sanasta.
Epideemisen taudin riehuessa alueella Mayarnan kokoinen sisäoppilaitos on täydellinen kohde sille. Suurmestarin on järkevintä silloin sulkea koulu, jollei halua kaikkien oppilaiden ja mestarien sairastuvan.

Variolan ja ruttojen kohdalla tehokkain tapa rajoittaa taudin leviämistä on eristää sairastuneet. Hoito jätetään yleensä muiden sairastuneiden harteille, eikä se näin ollen ole kovinkaan kummoista. Näiden tautien edessä ollaan hyvin voimattomia ja vain niiden oireisiin, kuten kuumeeseen, pystytään antamaan hoitoa.

Variola

Variola on Aryassa edelleen tappava kulkutauti, johon sairastuneen hyväksi edes kultakategoristit eivät kykene tekemään juuri mitään. Tietyillä alueilla pienet epidemiat ovat yleisiä, eikä tautia yleensä esiinny muualla. Kuitenkin noin viiden sukupolven välein tauti leviää koko mantereen kattavaksi ongelmaksi. Tällöin epidemia kiertää mannerta muutamia ajankiertoja ja tartuttaa 90–97% väestöstä.
Tauti on vaarallinen ja siihen kuolee yleensä 15–30 % sairastuneista, joskus kuitenkin useampia. Sairastettu tauti antaa käytännössä elinikäisen vastustuskyvyn uutta tartuntaa vastaan.

Variolan tarttuminen

Variola on herkästi tarttuva tauti, jota aiheuttavat virukset leviävät sairaan limakalvojen ja ihon eritteiden mukana. Viruksia esiintyy sairaan nielusta jo pari päivänkiertoa ennen rokkoihottuman ilmaantumista. Virukset tarttuvat hengitysteiden ja suunielun limakalvojen, silmän sidekalvojen sekä ihorikkeiden kautta.
Virus kuolee nopeasti yli 55 asteen lämmössä, mutta se kestää hyvin kylmyyttä ja kuivuutta. Sen vuoksi variolaa sairastavien vuode- ja pitovaatteet ovat tautia levittäviä ja ne tulee polttaa, kuten ruumiitkin. Virus voi levitä myös pölyssä ilmavirtausten ja jopa tuulen mukana. Kärpäset kuljettavat viruksia toisinaan potilaiden iholta ja huonepölystä pitkienkin matkojen päähän. Sen vuoksi variolan eristyksessä on otettava huomioon myös kärpästen hävittäminen.

Variolan taudinkuva

Variolan kuumeilu alkaa noin kaksitoista päivänkiertoa tartunnan jälkeen ja rakkulaista ihottumaa alkaa ilmaantua pari päivänkiertoa myöhemmin. Sitä esiintyy erityisesti pään ja raajojen iholla, vähemmän vartalolla. Toisinaan rakkuloita on erittäin runsaasti vieri vieressä. Ihottuma ilmaantuu joka puolelle samanaikaisesti ja rakkulat ovat kaiken aikaa samassa kehitysvaiheessa.

Variolan rakkulat kehittyvät kuudessa päivänkierrossa täyteen kokoonsa, noin 2–4 mm:n läpimittaisiksi, ja yhdistyvät usein suuremmiksi rakkuloiksi. Kuumeen jälleen noustessa parissa päivänkierrossa rakkulat muuttuvat märkäisiksi. Sen jälkeen ne alkavat kuivua ja rakkuloiden kohdalle kehittyy ruvet, jotka irtoavat parin viikon kuluessa. Kaikki ihon eritteet ja ruvet sisältävät tartuttavaa virusta ja ovat siten tartunnanvaarallisia. Rakkuloiden kohdalle muodostuu matalana kuoppana selvästi näkyvät arvet.

Variolasta tunnetaan edelläkuvatun lisäksi myös lievempi muoto. Sen yleisoireet ovat vähäiset, rakkulat ovat pienempiä eivätkä ne muutu märkäisiksi. Aiheuttajana on joko heikentynyt variolavirus tai sitten tartunnan saaneella on ollut jäljellä vastustuskykyä aikaisemmin sairastetun taudin seurauksena. Lievempi muoto voidaan helposti sekoittaa vesirokkoon, mikä voi olla kohtalokasta, sillä tauti levittää variolan tartuntaa normaalisti ja voi olla syynä hengenvaarallisen epidemian leviämiselle.

Vaikeassa variolassa kuolema seuraa joskus kuumeilun alkuvaiheessa, useimmiten kuitenkin rakkuloiden alkaessa muuttua märkäisiksi. Taudista toipuville jää rokonarpien lisäksi niistä tai ihon märkimisestä johtuvia haitallisia arpeutumia, sokeutta, kuulon menetystä, munuaisvaurioita ja muita tulehduksia.

Raivotauti

Raivotauti, joka tunnetaan myös nimellä vesikauhu, on viruksen aiheuttama infektio, joka johtaa aivotulehdukseen. Kyseinen tauti voi tarttua melkein kaikkiin tasalämpöisiin eläimiin sekä lisäksi son-lohikäärmeisiin ja merikäärmeisiin, mutta kasvissyöjillä se on harvinainen. Myös kaikkiin kansoihin kuuluvat inehmot voivat saada raivotaudin. Ainoat tunnetut lajit/kansat, joilla raivotauti ei johda varmasti kuolemaan, ovat nocyrnikset, pikkupirut, ketut, lepakot ja aarnikotkat.
Ajankierrossa ilmenee noin viisitoista tapausta, joissa taudinkantaja on inehmo.

Raivotaudin tarttuminen

Raivotauti tarttuu yleisimmin sairastuneen eläimen tai inehmon pureman kautta toiseen. Kuitenkin kaikki kontaktit sairastuneen sylkeen aiheuttavat tautiriskin, koska virus voi esimerkiksi joutua inehmon kehoon syljen välityksellä silmien kautta.

Raivotaudin taudinkuva

Raivotaudin itämisaika vaihtelee muutamasta päivänkierrosta kuunkiertoihin, riippuen siitä kuinka lähellä aivoja puremakohta on.
Päästyään inehmon vereen virus nimittäin kulkee pitkin hermostoa aivoihin, jonne päästyään se aiheuttaa lihasjäykkyyttä, kouristelua, ärtyvyyttä, tajunnan häiriöitä ja raivonpuuskia. Kuitenkin hermoston lamaantuminen voi johtaa myös apaattiseen, passiiviseen tilaan.

Minkä tahansa nesteen juominen aiheuttaa nielun lihaksissa erittäin kivuliaita kouristuksia ja näin ollen juominen ei onnistu. Myöskin syljen nieleminen käy mahdottomaksi. Tämä johtuu nielun lihashermoston lamaantumisesta, jonka seurauksena neste voi joutua henkitorveen ja aiheuttaa voimakkaan oksennusrefleksin.
Juomiskyvyttömyys johtaa kuolemaan, jos sairastunutta ei tapeta hänen muille vaaralliseksi käyneen käytöksensä vuoksi.

Nocyrnisten ja pikkupirujen nielun lihashermosto ei lamaannu välttämättä täysin ja kovista kivuista huolimatta he kykenevät tällöin nielemään vettä. Lihashermosto saattaa toipua lamaannuksesta, mutta niin käy vain noin 45% tapauksissa.
Tauti ei myöskään näillä kansoilla johda aivotulehdukseen.

Rutot

Paise- ja keuhkorutto ovat bakteerin aiheuttamia tarttuvia kuumetauteja, jotka ovat hyvin yleisiä tietyillä jyrsijöillä, kuten rotilla ja oravilla.
Taudin leviäminen inehmoihin on harvinaista ja yleensä tauti iskeekin puolustuskyvyttömään yhteiskuntaan noin kymmenen sukupolven välein.

Keuhkorutosta ei koskaan voi tulla täysin epideemistä tai endeemistä tautia, koska se tappaa liian nopeasti. Se ei ehdi levitä mantereen laajuiseksi taudiksi (epidemiaksi), eikä se ehdi luomaan tasapainoa inehmon kanssa niin, että molemmat pystyisivät elämään (endeeminen tauti).

Ruttojen tarttuminen

Jyrsijöille, joiden keskuudessa taudit ovat endeemisiä ruttoja, rutot eivät ole vaarallisia, mutta näistä kirppujen välityksellä inehmoihin leviävät taudit aiheuttavat aina ilmestyessään Aryan mantereelle epidemian. Ensisijaisesti epidemian aiheuttajana on paiserutto, koska keuhkorutto tappaa kantajansa liian nopeasti.
Inehmojen välillä tartunta tapahtuu bakteereja sisältävien eritteiden mukana nielemisen tai hengityksen välityksellä, erityisesti epidemioiden yhteydessä keuhko-oireisten potilaiden levittäessä bakteereita ympäristöönsä yskimällä.

Paiseruton taudinkuva

Paiseruton itämisaika vaihtelee kahdesta kymmeneen päivänkiertoon. Kun tartuntapaikka on ihossa, siihen ilmaantuu tavallisesti märkärakkulainen paise. Tyypillisempää on kuitenkin imusolmukkeiden turpoaminen nivusissa, kaulassa ja kainaloissa. Tämän seurauksena bakteerit leviävät koko kehoon aiheuttaen eri puolille märkäpesäkkeitä ja lopuksi yleisen verenmyrkytyksen. Taudille on ominaista korkea kuume, laajat ihonalaiset verenpurkaumat ja tajunnan sumeneminen. Muita oireita ovat kylmänväreet, oksentelu, jano, kivut, päänsärky ja sekavuus.
Kuumeinen taudinvaihe kestää 5–6 päivänkiertoa, mutta rajuissa tapauksissa kuolema voi seurata kolmessa päivänkierrossa. Lievemmissä tapauksissa sairastunut voi toipua taudista, mutta puhjenneiden ruttopaiseiden märkiminen ja erilaiset jälkitaudit usein pitkittävät toipumista. Noin 25–45% tautiin sairastuneista kuolee.

Keuhkoruton taudinkuva

Keuhkoruton itämisaika taasen on 3–9 päivänkiertoa. Bakteeri pesiytyy nimensä mukaisesti keuhkoihin. Taudin oireisiin kuuluvat äkillinen kuume, kasvojen muuttuminen tummanpunaisiksi, aivastelu ja veren yskiminen. Tauti tappaa sairastuneen armotta muutamassa päivässä korkeaan kuumeeseen, tukehtumiseen tai keuhkojen tuhoutumiseen (potilas yskii suuren osan keuhkoistaan ulos.)

Hoito-ohjeita

Vilustumisoireita hoidetaan ensimmäisenä pukemalla lämmintä päälle ja juomalla lämmintä juotavaa. Myös erilaisia yrttejä käytetään paljon varsinkin silloin, jos oireet pitkittyvät.

Kuumeeseen ja väsymykseen parantajat määräävät vain lepoa, juotavaa ja kehottavat keventämään vaatetusta.

Ripuliin ja oksenteluun aryalaiset käyttävät yrttejä ja jos saavat viskiä, voi pienenkin lapsen vatsataudin hoitaa tekemällä seoksen, jossa 1/20-osa on viskiä ja loput vettä. Pyyhe tai muu kangas kastellaan tähän viski–vesi-seokseen ja liika neste rutistetaan pois. Kosteaa kangasta pidetään vatsan päällä noin puoli hehkua. Yleensä oireet helpottuvat yhden hoitokerran jälkeen.

<< Takaisin