Turvallisuuspalvelu ja Salainen suojeluspalvelu

"Siihen aikaan tilanne oli hyvin epävakaa, ennen kaikkea poliittisesti. Meille oltiin sanottu, että lähdemme teloittamaan murhaajat. Kukaan ei kuitenkaan teroittanut, etteikö sisäistä kiistaa naapureiden kanssa olisi voinut hoitaa siinä samalla. Itse asiassa siihen hiljaa jopa kannustettiin. Me jopa uskoimme siihen, mitä meille sanottiin. Nyttemmin koko murhahössötys kuulostaa minusta pelkältä peitteeltä todellisille syille. Ongelma onkin, että tämä hössötys vain riistäytyi käsistämme aikaa sitten. Ja niin meillä oli käsissämme sota ja politiikka villiintyi täysin."
— relorealainen Uogum Detum Ngalambentytär, sisäpoliittisen osaston kirjanpitäjä 6 979 uutta-aikaa - 23 sodanaikaa. Ote haastattelusta 14.11.38 Ak sodanaikaa.


Sitten Suuren sodan alun valtioiden sisälle on syntynyt lukuisia ala- ja erikoisjoukkoja. Niiden olemassaolo kielii aktiivisesta poliittisesta toiminnasta: pakottamisesta, kiristämisestä, lahjomisesta ja yllyttämisestä, epäluulosta ja turvan hakemisesta. Syntyneet ala- ja erikoisjoukot voidaan karkeasti jakaa kruunun perustamiin erikoisjoukkoihin (esim. Turvallisuuspalvelu ja Salainen suojeluspalvelu) sekä ajan kanssa muotoutuneisiin erikoisyhteisöjen joukkoihin (esim. nationalistijoukot). Laajasta kirjosta huolimatta tämä teksti raapaisee kuitenkin pintaa vain aiheesta "Turvallisuuspalvelu ja Salainen suojeluspalvelu".

"Vaimoni, jolla oli korkea asema hovissa, muuttui niihin aikoihin hyvin hermostuneeksi. Hän söi ja nukkui huonosti. Hänestä tuli epäluuloinen, vainoharhaiseksikin väittäisin. Sitten eräänä iltana kolme KSS:n miestä veivät hänet pois."
— Joakime Lusitan Donitaninpoika, relorealainen varakreivi aina 17.7.86 suoritettuun salamurhaan asti

Yhteiset piirteet

Niin Andorialla, Relorealla kuin puolueettomalla Neamillakin on oma Turvallisuus- sekä Salainen suojeluspalvelunsa. Kirjainlyhenteet ovat AKTP (Andorian kuninkaallinen turvallisuuspalvelu) ja AKSS (Andorian kuningaskunnan salainen suojeluspalvelu), RKTP (Relorean keisarillinen turvallisuuspalvelu) ja RKSS (Relorean keisarikunnan salainen suojeluspalvelu) sekä NSTP (Neamin suurruhtinaskunnan turvallisuuspalvelu) ja NSSS (Neamin suurruhtinaskunnan salainen suojeluspalvelu). Kotimaan joukkoja kutsutaan yleensä vain TP:ksi ja KSS:ksi (Andoriassa ja Reloreassa) tai TP:ksi ja SSS:ksi (Neamissa).

Sekä Turvallisuuspalvelu että Salainen suojeluspalvelu perustettiin kruunun turvaksi. Joukot suojelevat maan ydinjohtoa ja tärkeimpiä vaikuttajia sekä etsivät, paljastavat ja vangitsevat soluttautujia, salamurhaajia ja maanpettureita.

Molemmissa ryhmittymissä on sekä alempia sotilasvirkamiehiä että upseereja. Monilla on myös toinen työ, useimmiten kruunun armeijassa tai nationalistijoukoissa. Henkilöiden sotilasarvot eivät kuitenkaan ole automaattisesti samat sekä armeijassa että palvelujoukoissa, sillä järjestöt antavat erillisiä arvonimiä. Se on ymmärrettävääkin, sillä molemmat ryhmittymät pitävät tietonsa salassa, eivätkä kruunu tai nationalistisuurmestari välttämättä tiedä alaisensa kuulumisesta Turvallisuuspalveluun tai Salaiseen suojeluspalveluun.

Ylipäänsä, ollakseen kruunun erityisjoukkoja, ovat Turvallisuuspalvelu ja Salainen suojeluspalvelu poikkeuksellisen salattuja. Vain kruunu pääsee tutkimaan kaikkia niiden tietoja — ylellisyys, johon eivät siis edes palvelujoukkojen ylimmät johdot ole oikeutettuja. Molempien arkistojen sijainnit ovat huippusalattua tietoa. Kukaan ei myöskään ole kuuluttamassa toreilla, töissä tai edes kotonaan kuuluvansa Turvallisuus- tai Salaiseen suojeluspalveluun. Näissä piireissä hyvä työntekijä on tunnistamaton työntekijä. Tästä syystä he myös yleensä työskentelevät keikkaluonteisesti ja alueilla, joilla heitä ei tunneta.

Turvallisuuspalvelulla ja Salaisella suojeluspalvelulla on mainittavan suuri valta yksittäisiin inehmoihin nähden: ne voivat etsiä, varjostaa, pidättää, tutkia ja rangaista ilman ulkopuolisia apuja tai lupia. Toimintaa yläluokan keskuudessa rajoittaa kuitenkin se, että sotilaat ovat yhteiskunnallisesti alemmassa asemassa kuin rikkaat, shamaanit ja ylimystö. Viattoman vangitsemisesta voi tulla kovia sanktioita ja väärästä teloituksesta voi joutua maksamaan omalla hengellään.

Toisaalta virkaveljeen kohdistuneet rikokset ovat molemmissa joukoissa vakava asia. Harvan normaalin sotilaan terveys ja henki ovat niin vahvoissa kantimissa kuin Turvallisuuspalveluun tai Salaiseen suojeluspalveluun kuuluvan. On tekijä sitten ulkopuolinen tai kollega, on kosto on näissä piireissä suloinen.

Yleensä henkilöt päätyvät Salaiseen suojeluspalveluun ja Turvallisuuspalveluun samalla tavalla: kumpikaan ei hae avoimesti työntekijöitä, vaan lähestyvät tahoja, joita joku jo sisäpiiriin kuuluva on suositellut. Valituille ja pestin hyväksytyille ei anneta koulutusta, pelkästään käskyjä. Luottamus ansaitaan hitaasti ja vasta hyvin korkealla hierarkiassa olevat todella tietävät järjestöstään jotakin.

Kun joukot käyttävät hihanauhoja, on nauhojen pohjaväri molemmilla musta. Joukon kirjainlyhenne on kirjailtu keltaisella langalla.

Eroavaisuudet

Turvallisuuspalvelu

Turvallisuuspalvelun keskipiste on valtionjohto. Se harvemmin ilmestyy tavallisen maalaisen kotiin, eikä se kommunikoi kansalaisten kanssa. Turvallisuuspalvelu on näkymätön, mauton ja hajuton, milloin sitä ei satu näkemään vilahtamassa siellä, missä kruunu liikkuu. Kruunu ei kuitenkaan ole yksinomaan Turvallisuuspalvelunsa luotettavuuden armoilla, vaan kruunun omat vartijat ja läheiset uskotut vahtivat TP-virkamiehiä siinä missä TP-virkamiehet vahtivat heitä.

Turvallisuuspalvelulla ei ole juurikaan omia tiloja. Sillä ei ole vankiloita, ainoastaan muutamia sellejä ja kuulustelutiloja. On siksi hyvin tavanomaista, että se luovuttaa paljastuneen valtionvihollisen vartiostolle. Sen sijaan on erittäin harvinaista, että asioita delegoitaisiin Salaiselle suojeluspalvelulle.

Salainen suojeluspalvelu

Kauemmas valtiojohdosta eriytynyt Salainen suojeluspalvelu seuraa koko maan tilannetta. Se kaivaa soluttautujan vaikka erämökistä ja joskus sen voi nähdä kulkevan kylän poikki. Salaisella suojeluspalvelulla on toimistoja siellä täällä ja jokaisessa kaupungissa. Ne palvelevat kahta tarkoitusta: niihin lähetetään ilmiantokirjeitä ja niistä kysellään kadonneita tai vangittuja sukulaisia sekä haetaan heihin liittyviä tavaroita, joita suojeluspalvelu on joko löytänyt tai riisunut. Koska Salainen suojeluspalvelu ulottaa sormensa kansalaisten arkeen samalla kun se on salattu, kantaa sen nimi epäilyksen varjoa. Koskaan ei voi tietää, kuka on suojeluspalvelusta ja kuka ei. Salainen suojeluspalvelu kehottaa avoimesti kansalaisia seuraamaan elinyhteisöään mahdollisten vakoojien tai isänmaanpettureiden varalta. Moni koettaa saada itselleen hyvän kansalaisen maineen todistamalla innokkuuttaan auttaa. Salainen suojeluspalvelu saakin enemmän vinkkejä kansalaisilta itseltään kuin se koskaan voisi itse hankkia.

On siis paljon todennäköisempää nähdä hihanauhaa kantava Salaisen suojeluspalvelun kuin Turvallisuuspalvelun virkamies. Henkilöt, joita tavallinen kansalainen saattaa nähdä toimistolla tai kotikäynnillä, nousee kuitenkin vain harvoin hierarkiassa korkeampaan, merkittävämpään asemaan.

Toimistot eivät ole Salaisen suojeluspalvelun ainoita tiloja. Heillä on kuulustelutiloja, suuria, salaisia vankiloita ja yhtä salaisia työleirejä. Työleireille päätyvät yleensä rintamalinjan väärälle puolelle jääneet vihollismaan kansalaiset. Tavallisesti he päätyvät kaivoksille louhimaan metalleja armeijan käyttöön, kunnes rasitus ja huonot olot kaatavat heidät. Virallisesti työleirejä ei ole olemassakaan, joten olemattomalla työvoimallakaan ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Koska suojeluspalvelulla on tällaisia resursseja, se tutkii, kuulustelee ja rankaisee kiinniotettuja aina itse.

Keskinäiset välit

Turvallisuuspalvelu ja Salainen suojeluspalvelu luotiin vahtimaan myös toinen toisiaan. Niiden välit ovat aina olleet huonot ja yhteistyötoiminta mitätöntä. Tavoitteet ovat yhteiset, mutta niin on eräs perussääntökin: kuka tahansa voi pettää. Henkilötasolla se harvoin vaikuttaa, mutta jokainen tietää keitä ovat "me" ja keitä "he". Työasioissa on turha toivoa apua toiselta ryhmittymältä — etenkin, jos se vaatisi oman ryhmän luottamusta vastaan toimimista. Sekä Turvallisuuspalvelussa että Salaisessa suojeluspalvelussa jakoon ollaan yleensä tyytyväisiä eikä varsinaisiin yhteenottoihin tapaa olla tarvetta.

Koska on yleensä täysin mahdotonta Turvallisuuspalvelun jäsenen hyvällä saada Salaisen suojeluspalvelun jäsentä (ja toisinpäin) vastaamaan oletetusta rikoksestaan, on olemassa herrasmiessääntö: kukin vastaa omistaan ja kukin vastaa omilleen. Tosin mille tahansa herrasmiessäännölle voidaan aina nakata niskoja ja heittäytyä henkilökohtaisiksi. Kosto oman puolesta kuitenkin seuraa herkästi perässä. Kostonkierteet ovat onneksi harvinaisia, sillä herrasmiessääntö nousee esiin yleensä ennemmin kuin myöhemmin.

<< Takaisin