Yleistä tietoa Yureasta

<?  
session_start();  
require('include/global.php'); 
include('include/header.php'); 
?> 

<table>
<tr>
<td>
<div id="data">

<h1>Yleistä tietoa Yureasta</h1>

<h2>Kuvaus</h2>
Yurea on melko idyllinen pieni metsäkylä noin neljän tunnin kävelymatkan päässä Mayarnasta, Tyrskyn tuntumassa. Paksu paalumuuri turvaa kylää ja metsää on kaadettu sen ympäriltä näkyvyyden parantamiseksi. Metallinen portti pitää epämieluisat vieraat ulkopuolella. Porttivahdit hyväksyttävät kaikki sisälle pyrkivät. Muurien sisällä kadut ovat laatta- ja mukulakivisiä, rakennukset vankkaa hirttä. Useimmat rakennukset ovat yksi- tai kaksikerroksisia, jotkin korkeampiakin. Ennen Verilöylyä (96 Ak) kylä sai pienestä koostaan huolimatta suurimman osan elinkeinostaan kaupankäynnillä. Verilöylyn jälkeen liikkeitä ja asiakkaita on ollut paljon vähemmän, mutta vaikka riistanpyynti ja kalastus ovatkin kasvaneet, on kaupankäynti yhä tärkeässä asemassa.

<br><h2>Ympäristö</h2>
Yurea on keskellä rehevintä, vihreintä ja myös vaarallisinta kuusimetsää, joka tunnetaan yksinkertaisella nimellä Kuusisto. Täällä ikivanhat kuuset huojuvat pohjoisen tuulen vahvassa otteessa ja neulaset tuoksuvat kitkerältä. Kesäpäivisin kuusimetsän pirteät pikkulinnut sujahtelevat rehevien oksien keskellä tummanvihreiden varjojen langetessa sammalille. Yöksi varjot pitenevät ja keskiyönaurinko kurkistelee kylmänä horisontin yläpuolella. Vihreä hämärä valtaa metsän ja usein nousee haalea sumu ennen auringon uutta lämpenemistä ja aamunkoittoa. Talvipäivät taas ovat loistavaa valkeutta, kun paksu lumikerros painaa puiden oksia ja peittää maan. Tuolloin oravat pudottelevat lunta vilahtaessaan oksilla ja ketunjäljet mutkittelevat kuulaalla hangella. Aurinko on etäinen ja kylmä, mutta muistuttaa olemassaolostaan saadessaan lumikiteet kimaltelemaan. Jo varhain illalla sininen pimeys verhoaa metsän, mutta kuun ollessa suurimmillaan tai voimakkaiden revontulten tanssiessa yli jäisen taivaan, saavat ne tuhannet lumikiteet loistamaan haikeansinisinä, eikä metsä ole enää niin pimeä ja uhkaava. Täällä asuva kuitenkin tietää, että metsä on vaarallinen paikka ja pedot ovat etenkin talvella nälkäisiä, eivätkä ne liiku kovinkaan kaukana asutuksesta. Vaan yhtä lailla täällä asuva osaa toimia tuossa metsässä, sitä ei tarvitse pelätä, vaikkakin kunnioittaa. Kylän länsipuolella kohisee Tyrsky, voimakas vuorilta tuleva kylmävetinen joki, joka ei koskaan taukoa. Aivan paalumuurin takana se ei kuitenkaan kulje, vaikka välimatka onkin niin vähäinen, että molemmat mahtuisivat samaan maisemaa kuvaavaan tauluun. Joesta pistää esiin useita suuria sileäpintaisia kiviä, joita vasten vesi vaahtoutuu. Toisella puolen kuohuvaa jokea jatkuu taas tumma kuusimetsä. Kylästä johtaa pois hiekkatie, joka myöhemmin haarautuu useisiin suuntiin, yksi kohti Mayarnaa.

<br><h2>Nykyisyys</h2>
Yurea on vasta toipumassa muutaman ajankierron takaisesta verilöylystä. Taloja korjataan ja rakennetaan uudelleen ja paalumuuri kaipaa kovasti vahvistusta. Siellä täällä on vielä korjaamattomia rakennuksia. Useimmat entisöintikelvottomat rauniot on kuitenkin jo raivattu pois ja tilalle joskus rakennetaan uusia. Kadut eivät ole enää niin vilkkaita kuin ennen, sillä väkeä on vähemmän. Kaupankäynti, joka aikoinaan oli kylän tärkein rahanlähde, on hiljennyt, ei sentään onneksi täysin tyrehtynyt. Uudet kauppiaat perustavat onneksi liikkeitään. Mutta vaikka asukkaat ovatkin kokeneet kovia ja pelokkaita ulkopuolisia uhkia kohtaan, eivät he ole mitään ihmisraunioita. He nauttivat elämästään, nauravat ja tanssivat. Lämpimät valot palavat iltaisin niissä taloissa, jonne väki on palannut. Hitaasti kylä on palaamassa ennalleen. 

<p align="right"><a href="javascript:history.go(-1)"><< Takaisin</a></align>

</div>
</td>
</tr>
</table>

<?

include ('include/footer.php');

?>